Fjolan pienen koon vuoksi vain pienimmät voivat ratsastaa tammalla, mutta onneksi tällaisia ratsastajia löytyy. Fjolalla ei ole tapana saada minkäänlaisia shettiskiukkukohtauksia, joten nuorimmatkin ratsastajat uskaltautuvat ponin selkään. Mitään kummallista neiti ei oletettavasti osaa, mutta ne kerrat kun selkään kiipeää osaavampi ratsastaja voi nähdä kauniisti kulkevan shetlanninponin, jonka lisäykset ovat sydäntä lämmittäviä. Fjolan bravuuri on laukanvaihdot, joita neiti esittää vähän liiankin innokkaasti varsinkin esteillä. Esteillä meidän pyöreä omena yrittää parhaansa, mutta maha tuppaa estämään kohoamisen yli 60cm luokkiin. Maastossa tamma on luottokaveri, jonka selässä voi keskittyä vain maisemien ihailuun aivan rauhassa.

Valjakkoakin on Fjolalla tullut harrastettua, ja kuten tamman luonne antaa olettaa on neiti tässäkin lajissa varsin kiltti. Tamman tottelevaisuuden ansiosta ei tarvitse miettiä, että vauhtia tulisi milloinkaan liikaa (aivan kuin se olisi muutenkaan mahdollista, omena ei hirveää vauhtia pysty pyörimään) tai vastaavasti, pidätteiden tekemistä ei tarvitse arastella. Ajaminen maastossa on kaikista hauskinta Fjolan kanssa, tamma nauttii luonnonhelmassa käyskentelemisestä, neidin korvat ovat aina koko matkan sirosti hörössä. Kilpailupaikoilla Fjola on se poni, joka rauhoittaa kuumimmatkin kuumakallet rauhallisuudellaan. Neiti ei stressaa paikanvaihdosta, uteliaana luontona tamma oikein nauttii päästessään tutkimaan uusia nurkkia.