Luminescence, jonka nimi hyvin nopeasti kääntyi Lumiksi (kun poni on valkoinen ja nimi alkaa tällä, ei lempinimi voi olla mikään muu), on niin kutsuttu harjoitusponini kentän saloihin. Lumi ei ole se kuumin ja kapasiteikkain kenttäponi päällä maan, mutta tamma on kiltti kuin mikä ja vie tällaisen arkajalkaratsastajan maastoesteiden ylitse. Tai tämä on tarkoitus. Kaupan päälle neiti on vielä kivasta suvusta, joten jos kaikki menee hyvin, on tamma ensin harjoitteluponini kentän maailmaan ja sitten sopivalla kenttäorilla astutettuna saattaa maailmaan sitten kenttäponi 2.0:llan. Luonteeltaan Lumi on tosiaan todella kiltti, neidillä riittää kärsivällisyyttä niin käsitellessä kuin ratsastaessa. Lumi on ongelmaton tammamamma, joka kaitsee niin muita poneja kuin ihmislapsia.
Ratsuna Lumia ei voi kuvailla muilla sanoilla kuin äärettömän kiltti ja anteeksiantava. Lumi on se poni, jonka selkään voi aina mennä huoletta ja siellä ei tarvitse pelätä mitään. Tamma on lisäksi kivan reipas olematta yhtään jyrä, neitiä voisi jopa kuvailla helpoksi poniksi. Selässä saa mokailla ja kokeilla, Lumi yrittää parhaansa mukaan arvailla, mitä tohelo ihminen tällä kertaa yrittää pyytää, mutta tietenkin korvat hörössä. Esteillä tamma ei ole varmaan ikinä kieltänyt, Lumi vie ratsastajansa esteen toiselle puolelle varmasti ja tottuneesti. Puomien kanssa neiti ei ole kaikista huolellisin, joten jos haluaa puhtaan radan, täytyy selässäkin tehdä jotain. Maasto-osuudella Lumin ehdoton vahvuus - niin kuin muutenkin - on sen rohkeus ja rauhallisuus. Lumi ei kuumene tai hölmöile, vaan laukkaa ratsastajansa pyytämää vauhtia ympäri metsiä ja niittyjä.
Sukutiedot
| i. Luminiferous WPB 50% rtkm 148cm |
ii. Abdul Aziz ox ox rtpäiskm 150cm |
iii. Ibn Rayham ox |
| iie. Cantara al Charb ox | ||
| ie. Llangors Lunarist
w rt 137cm |
iei. Mwchart Sparkling Honey | |
| iee. Llangors Lena | ||
| e. Autumn's Nathalie w rn 132cm |
ei. Eddanh Aur Pangram w trn 137cm |
eii. Cahwn Mr. Mabble |
| eie. Eddanh Palfrey | ||
| ee. Flyron Winter Poppy wm rtkm 121cm |
eei. Pendarch Wen Madog | |
| eee. Jarianis Pandora |
Kilpailut ja ominaisuudet
OminaisuuspisteetHyppykapasiteetti ja rohkeus: 520.77Nopeus ja kestävyys: 500.62 Kuuliaisuus ja luonne: 0.00 Tahti ja irtonaisuus: 0.00 Tarkkuus ja ketteryys: 00.00 Kenttäratsastuksessa 1021.39 op. (vaikeustaso 3/2) Ajankohtainen tilanne. |
☆ ☆ ☆
Rate My Ponypää, kaula ja etuosakuuliaisuus rohkeus herkkyys runko ja takaosa nopeus |
Näyttelytulokset:
-
KTK II (17 + 18 + 18 + 18 = 71p.), joulukuun kantakirjaustilaisuus 20.12.2020
Päiväkirjamerkinnät
|
01.12.20 päiväkirja, kirjoittajana Antonia N. |
Lumin kohdalla tiesin, ettei tamma tule olemaan elämäni hevonen. Tämä saattaa kuulostaa karulta, mutta vaikka tamma on kaikessa kiltteydessään aivan ihana poni, on ajatuksissani pitkään kiitänyt jo ajatus temperamenttisista ja potentiaalisista ratsuponeista. Uskon, että Lumilla tulee olemaan osansa tässä, mutta emätammana. Olinkin jo pitkään pitänyt silmäni auki erityisesti täysiveriorien kohdalla, sillä Lumin rauhallisuuteen voisi sopia oivasti täysiverinen temperamentti. Kaikki orit tuntuivat kuitenkin olevan turhan isoja eivätkä niin ratsutyyppisiä, kuin halusin. Eksyin taas kerran yhden suosikkitallini Kurjenpesän sivuille, kun huomasin jo lähes sivuilta lähtiessäni aivan alareunassa ilmoituksen Uuskarlepyyssä ylläpidossa olevasta täysiveriorista. Pian puhelin oli jo kädessäni ja soitin Lyylin kasvattajalle Ainolle tiedustellakseni lisätietoja tästä orista, joka oli kantakirjattu, kenttää ja esteitä kilpaillut ja lisäksi vielä pienikokoinen! Sain Ainolta ylläpitäjän yhteystiedot ja niin asiat lähivät rullaamaan varsin nopeaan tahtiin. Ei mennyt kuukauttakaan, kun sain soiton, että Lumi olisi valmis astutettavaksi. Jos kaikki menee hyvin, olisi meille syntymässä tammikuun puolella ensimmäinen kenttävarsa! |
|
15.11.20 tarinakilpailut, kirjoittajana Antonia N. |
Esteosuus Appleventissa Orange Wood Ranchilla (aihe: Could you repeat that...?).
Kolmipäiväiset kilpailut olivat nyt tulleet päätökseen ja päätin palkita itseni kisapaikan baarista yhdellä lasilla kuivaa Chardonnayta. Olin juuri saanut tämän Jumalten nektariiniksi kutsutun juoman käteeni, kun viereeni istui hyvin - Hyvin! - viehättävä herrasmies. "Hi, can I sit here?" tämä viehättävä herrasmies kysyi hienoisella ranska-aksentilla. "Yes, of course you can shit here - OH no I meant SIT here", sanoin ja toivoin voivani vajota maan alle. Toivota nyt ranskalaiselle komistukselle lupa kakata tähän, ei luoja. "Oh thank you. Have you been racing this weekend?" herrasmies kysyi kuin ei olisi huomannut mokaani. Huokaisin helpotuksesta. Ranskalaisethan eivät lausuneet H-kirjainta, joten ehkä hän ei ollut tajunnut eroa lausumisessa. "Yes, we just ended our last course just an hour ago", selitin ja osoitin epämääräisesti tallia kohti. "Did you also race?" "No actually I am the shit master", mies sanoi ja suuni loksahti auki. Tekikö hän minusta pilaa? "Could you repeat that?" sopersin ja mietin, olinko kohdannut kenties hullun. Aina sitä ei nähnyt ulospäin. "I'm the head of the stables, so the horse manure is also my area of expertise", mies selitti ja naurahdin. "Oh now I understand, I almost shitted myself there for a moment", sanoin ja samantien kaduin. Miksi jatkoin samaa aihetta? Olinko minä kenties tulossa hulluksi, kun näin pitkästä aikaa hyvännäköisen miehen? "No shit! Can I buy you a drink?" mies kysyi ja näin hänen ilmeestään, että hän yritti kovasti pitää ilmettään peruslukemilla. "Yes please", mumisin ja toivoin, että seuraava juoma kirvoittaisi suustani muutakin kuin kakkavitsejä. |
|
14.11.20 tarinakilpailut, kirjoittajana Antonia N. |
Maasto-osuus Appleventissa Orange Wood Ranchilla (aihe: Bruce Almighty).
Mikäs tuolla aivojen takaosassa kolkuttaa, minä eli itse kaikkivaltias mietin, kun pieni hyttysen ininää muistuttava ääni ei ollut hellittääkseen. Antonia Nietoshan siellä oli lähtenyt suorittamaan ensimmäistä kertaa vuosiin kenttäratsastuksen maastoesteitä, ja ininä osoittautui hänen päänsä sisällä tapahtuvaan kauhuksi. Tätä en halunnut jättää välistä, joten nostin jalkani taivalliselle divaanilleni ja popcornit ilmestyivät itsestään käteeni. Ensimmäinen este meni hyvin, samoin toinen. Naisen ilme kimon poninsa selässä ei vaikuttanut nautinnolliselta, mutta poni sen sijaan eteni korvat hörössä eteenpäin. Laittoiko nainen silmät kiinni aina hypyssä? Minun olisi autettava, tai nämä kilpailut jäisivät hänen viimeisekseen. Lähetin pienen puhurin kohti ratsukkoa, tarkoituksenani avata naisen silmät. Toisin kävi, sillä puhurin osuessa Antoniaa kasvoihin, muuttui hänen ilmeensä kahta kauhistuneemmaksi ja alla oleva ponikin säikähti hieman. Okei, ehkä olin aliarvioinut puhurin lämpötilan hieman alakanttiin. Korjaisin asian auringolla. Heilautin kättäni ja pilvet päästivät auringonsäteen ratsukon ylle tämän ollessa juuri vesiesteen kohdalla hyppäämässä lätäkköön. Miljoonat pienet auringonsäteet heijastuivat vedestä ratsukkoon, joka näytti nyt kuin itse minun sanansaattajalta. Ah, kuinka kaunista. Ei mutta mitä? Antonia lähes pysäytti ratsunsa keskelle lätäkköä - kyllä, minun pitäisi Jumalana muistaa kenttäesteiden viralliset nimet, mutta aina ei jaksa keskittyä epäoleellisiin asioihin - ja näytti siristelevän nyt joka suuntaan, kuin etsien seuraavaa estettä. Pöljäkö tuo oli? Seuraava estehän oli suoraan hänen edessään. Samassa tajusin, että minun mielestäni kauniilta näyttävä auringonvalossa kylpevä vesi saattaisi ehkä sokaista maan päällä olevat. Kuolevaiset olivat niin herkkiä. Heilautin kättäni uudestaan, ja nyt Antonia ohjasikin poninsa seuraavalle esteelle ja pääsi kuin pääsi tämän yli lähes nollavauhdista. Ehkä tämä jumalallinen väliintulo oli saanut tarpeeksi aikaan, mietin hieman nolona ja nojasin taaksepäin. Loppuradan Antonia jatkoi alkuradalle tutulla tyylillä, eli silmät kiinni esteellä, mutta alla oleva poni tuntui olevan tänään pelastava enkeli, joka laukkasi maaliinkin lähes itsenäisesti Antonian itkiessään ilosta selvittyään radasta. Noh, edes Jumala ei voi aina onnistua. |
|
13.11.20 tarinakilpailut, kirjoittajana Antonia N. |
Kouluosuus Appleventissa Orange Wood Ranchilla (aihe: Onko tuo...?).
No niin, kenttäradalla taas. Tai siis nyt olimme vielä itseasiassa ensimmäisen päivän koitoksella eli kouluradalla osana kenttäkilpailuja, mutta kenttäratsastusta siis, näin kouluratsastajan mielestä. Käsitteet olivat hieman hukassa, olin onnistunut nimittäin välttelemään kenttäratsastusta jo useamman vuoden. Onneksi allani oleva Lumi sipsutteli kiltisti, tamma olikin hankittu juuri minun itseluottamuksen takaisin hankkimiseen kentän saralla. Jaa aidoista sisään, hyvin menee, toistelin itselleni aloittaessamme aloittelijaluokan Helppo C:n luokan. Oli hyvä aloittaa matalalta. Ravissa käänös oikealle, istu alas pakaroille, muista myödätä. Seuraavaksi olisi koko rata leikkaa kohti K-kirjainta. Jes, hyvin meni kulma, sitten katse kohti määränpäätä. Silmäni osuivat K:n sijaan katsomoon, josta lempeät mutta älykkäät siniset silmät katsoivat takaisin. Sale. Ei kun siis herranjestas Sauli Niinistö, emmehän me ole sinuttelu-tuttuja, saati sitten lempinimituttuja. Emmehän me ole tuttuja ollenkaan! Ja miten niin siniset silmät? Mistä minä tiesin, minkä väriset silmät presidentillämme oli? Vai pitäisikö minun tietää? Lumi reagoi päässäni tapahtuvaan mellastukseen hidastamalla raviaan ja heiluttelemalla epävarmana korviaan, kuin kysyen, minne mennään. Eteenpäin! käskin hieman turhan reippaalla pohkeella, ja otimme pienen pyrähdyksen kohti tasavallan presidenttiä. Tuuheat kulmakarvat, hieman äreä, mutta toisaalta lempeä ilme. Päässä pipo, aivan kuten pipolätkää harrastaessaan. Mitä lähemmäs etenimme loputtomalta tuntuvaa koko rata leikkaata, sitä varmempi olin, että edessäni katsomossa tosiaan oli presidenttimme. Silmäpussit valvotuista öistä Aaron kanssa, tsek. Ilme, mikä kertoi ettei hän aivan tiennyt, miten oli tänne päätynyt, tsek. Pitäisikö minun kumartaa? Tämä oli varmasti jokin pr-tiimin julkisuustempaus, mutta mikä olikaan oikea protokolla kohdatessaan presidentin? Pääsimme nyt suurinpiirtein K-kirjaimelle ja herra Niinistön kohdalle. Ulkokäteni nousi kuin itsestään presidentin kohdalla, jolloin myös ratsuparkani pää, sillä en tajunnut päästää ohjasta. Pakkoliikkeeltä näyttävän vilkutuksen jälkeen Lumi oli jo hyppäämässä kouluaidoista ulos yrittäessään seurata kättäni, kun vihdoin palasin rytinällä keskelle koulusuoritustani. Keskity! Loppuradan sain sentään tehtyä kunnialla, tai no ainakin loppuun saakka, vaikka käteni nytkähti lähes joka kerta ja kasvoilleni oli jumittunut kauhunsekainen hymy aina ohittaessamme itse tasavallan presidentin. |
|
12.10.20 päiväkirja, kirjoittajana Antonia N. |
Lumin kohdalla en tiedä, tuleeko tamma pysymään Felkussa loppuelämänsä, vai onko tamman kohtalo jossain muualla. Nyt neidin kanssa kuitenkin aloitetaan kenttäkilpailujen kiertäminen ja nostetaan aloittelevan - tai no itsevarmuutensa menettäneen - kuskin varmuutta. Kenttäkilpailun salojen lisäksi tamma olisi tarkoitus viedä näyttelyihin, jotta näkisimme, kannattaako neidillä sitten teettää joitakin varsoja sellaisilla oreilla, jotka toisivat varsoihin vähän skouppia ja räjähtyvyyttä. Ensin pitää kuitenkin toki selvitä tämän kiltin ponin kanssa kenttäradoilta, jotta mahdollisen sähäkän varsan kanssa sitten selviäisi. Alan kuitenkin jo nyt pitämään silmällä varsinkin englantilaisia täysiverioreja, sillä Lumin suvun hevosveri tulee arabeilta, mikä ehkä näkyy ajoittain tamman hissimäisessä hyppytyylissä. |