Kurjen Luulyhde eli Lyyli on ehkä pienhevosen mitoissa ja suloinen, mutta luonteensa puolesta tamma on temperamenttisin koko tallin hevoskunnasta. Ja se on paljon sanottu, kun talli on puoliksi täynnä temperamenttisiksi tituleerattuja welshejä. Ei käynyt kasvattajan toive toteen siitä, että varsa perisi enemmän luonnetta isältään. Lyyli on nimittäin lähes yhtä herkkis kuin emänsä ja lisäksi vielä itsepäinenkin. Lyylin mielestä asioiden pitäisi mennä tietyllä - hänen - tavallaan, ja kun niistä poiketaan, saa tamma pikkutyttömäisen raivarin. Neiti on onneksi kovin ilmeikäs hevonen, joten tammasta näkee heti, milloin häntä alkaa viuhtomaan ja korvat kääntymään luimuun, jolloin kannattaa ottaa askel taakse ja rauhoittaa tilanne. Lyylissä ulkomuoto kyllä hämää todella paljon, ja vieraat usein ihmettelevät, kun tallihenkilökunta varoittelee korvat hörössä olevasta Lyylistä.
Ratsuna Lyyli on pinkeä. Huvittava sana, mutta ratsastaessa kun tuntuu, että alla oleva hevonen, vaikka ponikokoinen onkin, on valmiina pinkaisemaan mihin suuntaan tahansa kuin ilmapallo, ei se ole mikään rauhallisin tunne. Lyyli on perinyt emänsä herkkyyden, ja usein alkutunti menee siihen, että tamma juoksee johonkin suuntaan ratsastajan painettua jalat kylkiin. Toisin kuin neidin emällä, Lyylillä tämä herkkyys on osittain tamman testailua. Selässä saa ihan normaalisti olla ja ratsastaa, mutta jos ratsastaja kohtelee Lyyliä silkkihansikkain eikä vaadi kuuntelua, vie Lyyli tätä tyytyväisenä 6-0 läpi tunnin ja reagoi kaikkeen dramaattisesti. Lyyli on vähän turhankin viisas tapaus, mikä toisaalta näkyy ratsastajien testaamisessa ja toisaalta nopeassa oppimisessa - niin hyvässä kuin pahassa.
Esteillä Lyylillä on kaksi vaihdetta: hienosti ja rauhallisesti tai huonosti ja kovaa. Neidillä on se huono puoli, että se ottaa kovin helposti nokkiinsa. Niin kauan kun pudotuksia tai huonoja lähestymisiä ei tule, Lyyli etenee tyytyväisesti. Auta kuitenkin armias, jos ratsastaja tekee virheen tai puomi kolahtaa, silloin Lyyli heittää pyöreää takapäätään ja hurjistuessaan lisää vauhtia ylinopeuteen. Kannattaa siis ratsastaa hyvin. Maastoesteillä sama meininki jatkuu, mutta onneksi tamma on vähän oppinut sietämään estekosketuksia. Kilpailupaikoilla Lyyli ihme ja kyllä viihtyy, tämänkin piirteen on siis perinyt emältään. Hyvä siinä on selitellä, että tässä on yksi tallin hankalimmista olennoista, kun toinen menee vierestä korvat hörössä pienet jalat viuhtoen kuin kouluratsulla konsanaan ja aivan innoissaan kaikesta vilskeestä.
Sukutiedot
| i. Lemmonliekki KRJ I, ERJ II, KERJ II, KTK III, YLA1, SLA I sph hpvkk 145cm |
ii. Murroksen Hohto KTK II, SLA I, KRJ I, KERJ I sh vkk 158cm |
iii. M.L. Leiskaus |
| iie. Heljätär KTK II | ||
| ie. Vampyyritar KTK III SLA I KRJ II ERJ II sph hpm 146cm | iei. Palkkionmetsästäjä YLA3 SLA II | |
| iee. VIP MVA Fn Kadonnut Kaupunkiin KTK II | ||
| e. VIR MVA Ch Kuurtolan Pöö KRJ I, ERJ I, SLA I*, YLA1, KTK II sph rt 142cm |
ei. VIR MVA Ch, VSN Ch Tiilikan Jörö KTK II sph prt 146cm | eii. Jörmy |
| eie. Hattarainen YLA2 SLA I KRJ II | ||
| ee. M.B. Pisku SLA II KRJ II ERJ I sph prt 142cm | eei. Pukatti KTK II SLA I ERJ I | |
| eee. Gielas YLA2 KTK III SLA II |
02. sph t. Kedon Varjoviuhka (i. Jeilin Piparkakkupiru)
Kilpailut ja ominaisuudet
Ominaisuuspisteetnopeus: 263.74kestävyys: 263.74 hyppykapasiteetti: 242.55 rohkeus: 242.55 kuuliaisuus ja luonne: 879.53 tahti ja irtonaisuus: 964.90 Kouluratsastuksessa 1844.43 op. (vaikeustaso 5) Kenttäratsastuksessa 1012.58 op. (vaikeustaso 3) Ajankohtainen tilanne. |
☆ ☆ ☆
Rate My Ponyratsastettavuusherkkyys älykkyys käynti kokoamiskyky laukka |
Näyttelytulokset:
28.06.2020 Safiiritiikerin Kilpailukeskus, irtoSert (Päätuomari: Terhi)
09.10.2020 Haltiasalo, irtoSert (Päätuomari: VP)
11.10.2020 Haltiasalo, irtoSert (Päätuomari: Vibaja)
Champion myönnetty 30.10.2020
KTK III (16 + 16 + 17 + 17 = 66p.), lokakuun kantakirjaustilaisuus 31.10.2020
Päiväkirjamerkinnät
|
14.3.21 päiväkirja, kirjoittajana Antonia N. |
Olemme tainneet löytää Lyylin rauhantyyssijan. Lyyli nimittäin on nyt toista kertaa elämässään äiti, ihana pikkuinen Viuhke nimittäin syntyi alkuvuodesta, ja Lyyli tuntuu olevan seesteisempi ja rauhallisempi kuin ikinä elämässään. En nyt kuitenkaan venyttäisi totuutta ja sanoisi, että Lyyli on erinomainen siitostamma, sillä Mandelbackeen lähtenyt Elli on omistajansa Miljan mukaan aiheuttanut tallissa jo nyt paljon hämminkiä kuten rakas emänsä. Kipakkaa luonnettaan Lyyli siis näyttäisi periyttävän (toki olemme Miljan kanssa pohtineet, että Ellissä kaksi vaikeaa luonnetta kohtaavat, mikä saattaa selittää varsan vaikeutta), mutta ainakin Lyyli itse näyttää olevan tyytyväinen emän rooliin. Alkuvuosi ei ollut helppo aika syntyä, sillä pikkuinen ja pörröinen Viuhke on ollut parikin kertaa jumissa lumikasassa, kun neidin pienet jalat eivät ole onnistuneet kaivaa itseään ulos. Lyyli on tällöin katsellut jälikasvuaan kummastuneena ja jatkanut syömistä, ja lopulta tallihenkilökunta on joutunut mennä apuun. Viuhke-parka on myös katsellut vierestä, kun pitkäkoipisemmat toverit Lime jo nyt Viuhkeen koon ohittanut nuorempi Paavo ovat juoksennelleet ympäriinsä lumesta sekaisin. Lyyli ja Viuhke saavat nyt rauhassa viettää emä-tytär aikaa, sillä veikkaisin, että arka Viuhke tarvitsee pidemmän ajan emänsä kanssa, kuin esimerkiksi kipakka Lime. |
|
30.12.20 päiväkirja, kirjoittajana Antonia N. |
Lyylin ensimmäinen varsa on nyt lähtenyt kotoa kohti uutta kotiaan Ahvenanmaalle Mandelbacken talliin. Kaikesta stressistä ja unettomista öistä huolimatta Lyyli osoittautui hyväksi emäksi, joka hoiti varsansa hyvin ja nautti selkeästi kaikesta paasauksesta ja ekstraherkuista. Tästä innostuneena olen nyt jo pidemmän aikaan katsellut suomenhevostallien oritarjontaa, mutta sitä oikeaa oria ei tuntunut löytyvän. Olin jo vähällä luovuttaa ja jatkaa Lyylin kanssa tamman kouluratsastusuraa, kun eksyin Jeilin suomenhevosia ihastelemaan. Kenttäpainotteisia suomenpienhevosia ei ole joka nurkan takana, mutta Jeilistä löytyi aivan upea hopeanruunikko Jeilin Piparkakkupiru. Laitoin Serenalle nopeasti kyselyä, onko orista mahdollista saada pakastetta näin myöhään talvella. Ilokseni vastaus oli myöntävä ja nyt näyttäisi siltä, että Lyyli tulee toista kertaa emäksi jo tammikuussa! |
|
11.12.20 valmennus, valmentajana Aino Kurkinen (VRL-12701) |
Lyylin varsa Pastellisade alkaa olemaan jo siinä iässä, että Lyylin kanssa aloitellaan treenit
kevyesti. Saimme iloksemme neidin kasvattajan Aino Kurkisen yllätyskäynnille, jolloin Aino innostui pitämään
minulle ja Lyylille valmennuksen. Tässäpä kertomus valmennuksesta valmentajan/kasvattajan näkökulmasta:
"Voi sentään", totean ääneen, joskin enemmän itselleni kuin sinkoilevan Lyylin kanssa verryttelevälle Antonialle, "minä vielä toivoin, ettei Pöön herkkäsieluisuus periytyisi." Tiedän, ettei genetiikka toimi niin, mutta Lyylin ilmeen ja olemuksen perusteella mieleni tekee väittää kasvattini oikein uhallaan valikoineen vanhemmiltaan soman ulkokuoren, emän herkkyyden sekä isän itsepäisyyden. "Toivottavasti se ei ole arjessa kamalan raskas hevonen", totean varovaisesti, hieman huolestuneena, ennen kuin kokoan itseni sekä ammattiylpeyteni. Valmennustahan minä tulin pitämään. "Lyhennä ohjaa hieman, ryhdytään hiljalleen töihin ja aloitetaan kulmatyöskentelyllä. Ratsasta hyvää, tasaista ja reipastahtista käyntiä uraa pitkin kulmaan, ja tee kulmassa pysähdys ennen kääntämistä. Lyylin pitää pysähtyä tasaisesti ja seisoa rauhallisena paikoillaan, ennen kuin ratsastat käännöksen. Tämä on enemmän hevosta kuin sinua varten, haemme Lyylille vähän malttia odottaa kääntäviä apuja itsenäisesti suoritetun käännöksen sijaan."
Lue loppuvalmennus: näytä
|
|
03.11.20 päiväkirja, kirjoittajana Antonia N. |
Eilen se tapahtui, nimittäin Lyyli varsoi ensimmäisen varsansa. Tamma oli vaikuttanut jo viimeiset pari viikkoa siltä, että nyt tämä vatsan pyöristyminen saisi loppua. Lyyli hädin tuskin halusi enää liikkua askeltakaan valtavan mahansa kanssa. Itse varsominen sujui kuitenkin yllättävän hyvin ensikertalaiselta, tamma ei kauaa ehtinyt edes näyttää varsomisen merkkejä, kun varsa jo maailmaan putkahti. Pienokainen paljastui aivan ihastuttavaksi voikoksi tammavarsaksi, joka kyllä muksahteli turvalleen varmaan viisi kertaa ennen kuin sai jalkansa ojennukseen. Olimme jo miettineet tulevan omistajan Miljan kanssa mahdollisia nimiä tulevalle varsalle, ja varsin nopeasti Milja ilmoitti videokuvaa katsoessaan, että kyllä se Pastellisade on. Kedon Pastellisade saa kunnian olla Felkun ensimmäinen suomenhevosvarsa. Lämpimien syyskelien ansiosta emä ja varsa pääsevät jo lähipäivinä ulkoilemaan, harmi ettei tallista löydy nyt toista varsaa leikkikaveriksi. |
|
31.10.20 päiväkirja, kirjoittajana Antonia N. |
Tänään oli jännittävä päivä, kun tallin kaksi rautiasta suomalaista laitettiin traileriin ja vietiin suomenhevoskantakirjaan kantakirjatilaisuuteen. Hieman raavin päätäni lastauksessa, sillä toinen olennoista oli viimeisillään kantavana ja toinen taas juuri siinä epämukavassa kasvuvaiheessa. Kaiken kaikkiaan Lyyli ja Touho kuitenkin käyttäytyivät suhteellisen hyvin, Lyylikään ei jaksanut suuren mahansa kanssa hirveästi pomppia tai loikkia. Kyllä tamma kerran dramaattisesti pelästyi tuomareita, mutta ravin jälkeen ei neidin energia riittänyt muuhun kuin paikallaan olemiseen. Meidän Lyyli ei ole mikään aivan rakennekukkanen, vaikka onkin juuri saanut kerättyä sertit championiin, mutta emme yllättyneet tasaisesta rivistä ja III-palkinnosta. Touho sen sijaan esitti tänään todella komeaa ravia ja vaikka paikallaan seisominen oli nuorelle orille vaikeaa, saimme kotiinviemiseksi II-palkinnon kantakirjaorin. Ihan mukavasti suokkini siis pärjäsivät! |
|
3.10.20 valmennus, kirjoittajana Rosa Forsberg (Siguri) |
Ennen Lyylin mammaloman alkamista pääsimme osallistumaan Myrttisuolla
järjestettävään maastoestevalmennukseen. Olimme toisena ainoana ratsukkona helppo-tasoisessa ryhmässä, joten
saimme paljon henkilökohtaista palautetta ja ohjausta. Nyt Lyyli jääkin pois aktiivisesta treenaamisesta ja
jäämme odottelemaaan vatsan pyöristymistä.
"Lauantain maastoestevalmennuksen aloitti tänään rautias suomenhevoskaksikko, Tammy ja Lyyli. Molemmat hevoset tuntuivat alusta asti jännittyneiltä, eikä kumpikaan tuntunut asettuvan kunnolla ratsastajan avuille. Niinpä teimme todella huolelliset alkulämmittelyt sileällä ja sisällytimme siihen erityisesti paljon siirtymisiä sekä hieman kevyitä taivutuksia. Lähdimme verryttelemään ensin puomeilla ja muutamalla pystyesteellä, jotka olin tuonut kentälle sen vuoksi, että näkisin, kuinka ratsukko suoriutuisi aivan perinteisistä esteistä. Lyyli jaksoi pienestä koostaan huolimatta pysyä energisenä koko valmennuksen ajan ja erityisesti tavan pystyesteet se ylitti reippaasti. Herkkänä tammana se kuitenkin reagoi turhan voimakkaasti ohjasapuihin, joten keskityimme Antonian kanssa erityisesti kevennettyyn istuntaan sekä painoapuihin. Matalat tukit tamma ylitti todella kevyesti, mutta tarkkuusesteellä ratsastaja sai tehdä kovasti töitä sen eteen, ettei Lyyli kieltänyt esteelle. Mitä kapeampi este oli, sitä epävarmemmaksi myös tamma muuttui ja sitä enemmän se kävi kierroksilla. Niinpä painotimme Antonian kanssa sitä, että kierrosten koventuessa siirryttiin hetkeksi pitkin ohjin käyntiin ja pulssin tasaantuessa lähdettiin taas suuntaamaan esteelle. Lyylin kanssa kokeilimme tunnin aikana myös pientä viiden esteen rataa, joka koostui tutuista tukeista, tarkkuusesteistä sekä Lyylin mielestä hieman jännittävästä trakehner-haudasta, mutta joka kuitenkin loppujen lopuksi sujui ratsukolta hyvin. Lopputunnista teimme pitkät loppuverryttelyt, ensin rauhallisessa ravissa ja sitten käynnissä. Ratsukot olivat suoriutuneet hyvin valmennuksesta, ja vaikka kumpikaan hevonen ei varmasti tänään näyttänytkään parastaan, oli tunnin aikana nähty kehitys todella hienoa katseltavaa." |
|
27.9.20 päiväkirja, kirjoittajana Antonia N. |
Olin jo hieman aikaa miettinyt, että Lyylille olisi nyt hyvä saada ensimmäinen varsa, sillä jos tamma astutettaisiin nyt syksyllä, ehtisimme kilpailemaan kauden koulukilpailut loppuun, ennen kuin neidin pitäisi jäädä mammalomalle. En kuitenkaan ollut aivan perillä jalostukseen tarjolla olevista suomenhevosista, joten laitoin Keskustaan ilmoituksen, jossa etsin pienhevosoria, joka erityisesti kompensoisi Lyylin heikohkoja askellajeja käyntiä ja laukkaa. Kauaa ei tarvinnut odottaa, kun Mandelbacken Milja ilmoitti, että olisi kiinnostunut varsasta ja häneltä löytyisi yhteistyötallilta pienhevosori Pamahtava. RPM:ssä kaksikko näytti toisilleen hyvin sopivilta, mutta Miljan kanssa hieman mietimme, minkäköhänlainen luonne kahden köh omaperäisen vanhemman varsasta tulisikaan. Nyt Lyyli on kuitenkin astutettu ja varsaa odotetaan syntyväksi marraskuun tienoilla. |
|
19.9.20 päiväkirja, kirjoittajana Antonia N. |
Kurjen Luulyhde sai kunnian olla ensimmäinen asukas Fältarvissa, kun keksin, että omapäinen pientamma olisi omiaan täyttämään ensimmäisen pihattopaikan. Lyylin mielestä pihatto ei ollut lainkaan niin mukava kuin omistajansa, mutta katsotaan nyt hetken, ennen kuin luovutan neidille karsinan tallista. Kisauralla on käynyt sellainen ihme, että Lyyli on osoittanut olevansa oikea kenttähai. Tamma tuntuu unohtavan kaikki yleiset ongelmansa etenkin maasto-osuudessa, ja Lyyliltä loppuikin nyt sopivat kisat alta. Kaikkian pääsimme käymään tällä kaudella 14 kenttäkilpailussa, joista Lyyli sijoittui puolessa. Kyllä, puolessa. Näistä seitsemästä sijoituksesta voittoja oli vielä kuusi. Nyt tarkoituksena olisi jatkaa hiljakseltaan koulukilpailuita ja samalla alkaa etsiä Lyylille ensimmäistä oria. Etsinnässä on pienkokoinen ori, jolla olisi kolme puhdasta ja ilmavaa askellajia, jotka hieman paikkaisivat Lyylin käyntiä ja laukkaa. |
|
25.6.20 päiväkirja, kirjoittajana Antonia N. |
Jonnekin aika on vain vierähtänyt ja meidän pyöreästä poni- siis suomenpienhevosvarsasta Lyylistä on kasvanut 5-vuotias nuorikko. Koulutuksen alkuvaiheista ei edes puhuta, menetimme monta vakiratsuttajaa, jotka vannoivat, etteivät enää palaa Murrokseen, jos Lyylin kaltaisia hevosia täältä vielä löytyy. Nyt tamma osaa kuitenkin jo ikäluokalleen suotavat asiat, ja seuraavaksi olisi tarkoitus lähteä kilpakentille. Lajiksi valikoituu varmaan ensimmäisenä kouluratsastus, vielä emme ole saaneet päätettyä, kuka tamman selässä uskaltaa lähteä kenttäradalle. Lyyli kävi myös pyörähtämässä pitkästä aikaa näyttelyssä ja kotiintuliaiseksi lähti jopa sert, mistä olemme samaan aikaan yllättyneitä ja ilahtuneita. Neiti pitäisi käydä myös kantakirjauksessa näyttämässä. |
|
3.11.19 päiväkirja, kirjoittajana kasvattaja |
Vuorokausi oli juuri vaihtunut, kun varsomiskamerassa alkoi näkyä liikettä. Vähän erilaista. Voi pientä Pöö-parkaa, vaikka varsominen sujuikin ongelmitta, tammaraasu oli selkeästi tuskainen ja vähän hädissään koko tapahtumasta. Tamman emänhörinäkin kuulosti puoliksi järkyttyneeltä, ’Mikä tuo on, teinkö minä sen?’, ja näin jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt ottaa video Pöön ja varsansa ensihetkistä. Tai edes kuva. Mutta enhän minä tajunnut, seisoin vain typerä hymy huulillani katsomassa karsinassa makoilevaa kaksikkoa, varsaansa hölmistyneenä nuolevaa Pöötä sekä aivan yhtä hämmentyneen näköisenä suutaan aukovaa varsaa. Pöön herasilmä ainoastaan korosti hölmistynyttä vaikutelmaa.
Kaikesta uudesta kauhistunut, hieman stressaantuneen oloinen Pöö arasteli ensin kosketustani steppaillen rauhattomana tullessani tarkistamaan jaloilleen noussutta varsaa. Rauhallinen jutustelu ja ryntäiden rapsutteleminen onneksi tehosivat tälläkin kertaa, vaikka pikkutamma pysyi jokseenkin huolestuneen oloisena. Olin tosin osannut varautua jo etukäteen Pöön olevan sitä huolistressaavaa emäosastoa. Tulokas paljastui tammavarsaksi. Syötävän söpö, pieniturpainen ja minikorvainen sydäntenmurskaaja. Onneksi, voi onneksi olin toitottanut kaikille tutuilleni etukäteen kovaan ääneen, että Pöön esikoinen menee myyntiin, tai saa sen ostaa vaikka suoraan mahasta. Kiusaus pitää pikkuneiti sulokorva kasvoi joka silmäyksellä, jonka varsaan loin. Pikku koipeliini seisoi kaikki jalat komeasti harallaan emänsä vieressä, maitoa pitkistä turpakarvoistaan valuen. Mokoma sotkupetteri…ina, jo nyt. Eikä Pöö näyttänyt tietävän, olisiko tässä nyt kauhuissaan vaiko ylpeä. Uunituoreen emän elämänvaiheen iloja? |