Kedon Mansikkamyrskyn on yhden all-time-favorite -estesuokkitammani ensimmäinen varsa, joka on ulkonäöllisesti lähes emänsä kopio. Luonteeltaan taas nämä kaksi tammaa eivät juurikaan voisi olla toisistaan kauempana. Siinä missä Mansikan eli Minnin emä Minttu on maailman luottohevosin, niin Minni on itse rämäpää. Tammalta löytyy tehoja ja energiaa, muttei niinkään järkeä. Minni on karsinassa todella levoton, sen mielestä ei ole mitään tylsempää, kuin sisällä kukkuminen. Vaikka neidin karsinaan onkin lisätty ties mitä viihdykettä, on tamma useimmiten saanut jotain hajotettua, kun on tylsistyksissään testannut esimerkiksi mitä tapahtuu, jos vesikupin paininta painaa turvallaan pitkään. Tulvahan siitä syntyy, mikä on neiti rämäpään mielestä äärettömän kivaa, kun on vettä ja märkää kuiviketta, millä sotkea. Hoitaessa Minni on siitä vähän rasittava, ettei se jaksaisi seistä paikoillaan. Kettingin kolistaminen, hyöriminen ja jalkojen noustelu alkaa jossain vaiheessa rasittamaan, vaikka tamma on itse ihmiselle kyllä kiltti ja utelias. Käskystä tamma katsoo ihmistä korvat hörössä, että mitäs tuo nyt mouhkaa.
Ratsuna Minni on todella menevä ja vähän itsetuhoinen tapaus. Minni rakastaa hyppäämistä, sillä siinähän suorastaan yhdistyy tamman menohalu ja itsetuhoisuus. Sileällä työskentely on yhtä keskustelua siitä, onko ok mennä laukkaa vaikka sitten käynnin vauhdilla, kun pyydetty askellaji on käyntiä. Minnin kanssa käsilihakset myös joutuvat töihin, sillä tamma ei missään nimessä ole se kevyin ratsastettava edestä. Vetokilpailulla Minni kiihdyttää ja kiihdyttää, ja selässä täytyy osata käyttää istuntaa, tai Minni laukkaa vaikka valmentajan ympärillä minivoltilla, kun ratsastaja ei vain saa istuntaansa käytettyä ja viimeinen keino on valmentajan napata ohjista - tämän jälkeen olemme hieman miettineet, keitä neidin selkään uskaltaa laittaa. Kaikki nostot ovat Minnin bravuureja, sillä tamma nostaisi laukan vaikka joka toisella askeleella. Välillä selässä tuntuukin, että ratsastaisi suurella harjallisella jänöjussilla, joka on valmiina loikkaamaan.
Missää nimessä Minni ei ole ilkeä ratsastettava, tamma ei vain ymmärrä, miksi ratsastajat haluavat tehdä jotain tylsää, kun on mahdollisuus villiin ja vauhtiin. Esteille Minnin selkään eivät kaikki uskalla, sillä vaikka tamma hyppää minkä vain ja mitä tahansa, tuntuu selässä usein, että kohta mopo karkaa käsistä. Mopo saattaakin karata, mutta onneksi pukit eivät kuulu Minnin repertuaariin, vaikkakin sen miettiminen, pysähtyyköhän tämä koskaan, on toki myös jollekin pelottava kokemus. Jos olet joskus nähnyt radalle lähdössä olevan tynnyrihevosen, saat vähän mielikuvaa, miltä Minni näyttää niinä päivinä, kun sen kierrokset ovat nousseet turhan korkealle. Toisaalta tamma on varmasti yksi tallin parhaimmista ja pelottomattomimmista esteratsuista, mitä Felkusta löytyy.
Sukutiedot
| i. Pellonperän Sälli sph trt 148cm |
ii. Rallatus sh rt 151cm |
iii. Riitapukari |
| iie. Kailoksen Suttu | ||
| ie. Pellonperän Hiltu
sph trt 145cm |
iei. Pellonperän Tykki | |
| iee. Pellonperän Sohvi | ||
| e. VIR MVA Ch Minttuviima KTK II sh vrt 160cm |
ei. Savutupalainen sh vprt 163cm |
eii. Savukannikas |
| eie. Pilkkeen Ensihurma | ||
| ee. Minttusuukko sh rt 152cm |
eei. Liekkiö | |
| eee. Piparminttutyttö |
02. sh o. Kedon Liekkiö (i. Routapirtin Tuuleri)
Kilpailut ja ominaisuudet
OminaisuuspisteetHyppykapasiteetti ja rohkeus: 0.00Nopeus ja kestävyys: 0.00 Kuuliaisuus ja luonne: 0.00 Tahti ja irtonaisuus: 0.00 Tarkkuus ja ketteryys: 0.00 Esteratsastuksessa 00.00 op. (vaikeustaso 0) Ajankohtainen tilanne. |
☆ ☆ ☆
Rate My Pony+ Ratsastettavuus + Kokoamiskyky + Temperamentti - Ketteryys - Rohkeus - Jalat ja kaviot |
Näyttelytulokset:
07.12.2021, irtoSERT, päätuomari: alaera VRL-13283
KTK II (18 + 18 + 18 + 18 = 72p.), joulukuun kantakirjaustilaisuus 31.12.2021
EV-II (8 + 3 + 4 + 2 + 2 + 8 = 27p.) EV-II), 30.04.2022
Päiväkirjamerkinnät
|
31.12.21 päiväkirja, kirjoittajana Antonia N. |
Felkun suomenhevosvarsat ovat nyt kääntyneet 2-vuotiaiksi, ja on ollut hyvin antoisaa seurata kolmikon Minnin, Lakun ja Ellun kasvamista yksikseen ja kolmikkona. Porukan ehdoton johtaja on Minni, joka on kolmikosta se, joka käy uhittelemassa viereisen tarhan rouville tai kokeilemassa, mikä ihme tuo tarhaan rakennettu lumiukko onkaan. En tiedä mitä biotiinilisää Minni on myös käynyt syömässä, sillä sen harja on kaksinkertainen toisiin nuoriin verrattuna. Laku taas on kasvanut eniten päästään ja kaulastaan ja nyt ori on todella epäsopusuhtaisessa vaiheessa. Laku myös näyttää olevan hyvin epämukavasti omassa vartalossaan, mutta onneksi uskaltautuessaan edes hieman liikkumaan lumisessa tarhassa näkyy orin liikkeissä sitä toivottua irtonaisuutta ja elastisuutta. Pikkuneiti Ellu, joka on puoli vuotta ikätovereitaan nuorempi, on ottanut esikuvakseen Minnin. Minne Minni meneekään, kipittää Ellu päätään heiluttaen perään. Ellu on yksi pieni touhottaja, joka ihmettelee, miksi saa välillä idoliltaan mulkaisuja. Ellulta puuttuu maalaisjärki ja ennustan, että neiti tulee saamaan vielä monta kerta köniinsä. Tarkoitus olisi nyt antaa kolmikon kasvaa talvi rauhassa, ja 3-vuotiskaudella käydä sitten esittelemässä ne varsalaatuarvosteluissa. |
|
15.11.21 päiväkirja, kirjoittajana Antonia N. |
Tallin kaksi syyssuomenhevosvarsaa alkavat nyt olemaan siinä iässä, että ne eivät enää törmäile toisiinsa tai omiin jalkoihinsa. On ollut huvittavaa seurata, kuinka päinvastaiset nämä syksyn varsat taitavatkin olla - Minnion yksi itsetuhoisimmista varsoista, mitä olen koskaan tavannut. Minttu-emä on välillä ollut aivan sydän sykkyrällä, kun sen tytär on taas kerran onnistunut jumittamaan itsensä aidan väliin yrittäessään karata kolmatta kertaa tarhasta. Orivarsa Laku taas on todella varautunut ja jännittynyt varsa, joka pelästyy Minnin kolttosia juoksemalla tuhatta ja sataa emänsä Kesähelinän hännän alle piiloon ja ihmisetkin ovat vielä aika jänniä olentoja pikkuorin mielestä. Keskenään varsat eivät ole vielä löytäneet oikein sopivia leikkejä, sillä pienemmän Minnin leikit ovat itseään hieman vanhemmalle ja isommalle Lakulle liian hurjia. Jos Laku taas uskaltautuu tutkimusmatkoilleen pitkän emminnän jälkeen, ei Minnillä riitä jaksamus tutkia samaa heinäkasaa viidettä kertaa. Tästä voisi myös heittää kommentin, että huomaa, kumpi varsoista on estesuvusta ja kumpi taas koulu, mutta tämä jääköön sanomatta. |