virtuaalihevonen Nemelli

vaaleanpunaruunikko suomenhevostamma, 164cm
s. 07.10.2020, ikääntyy satunnaisesti, nyt 5v.
kenttäpainotteinen, CIC1

om. Antonia N., VRL-01285, kasv. Tuomas Ahonen-Viitala Suomi
VH21-018-0330

Olen todennut, että kenttäratsastuksessa minulle parhaimpia ratsuja ovat suomenhevoset. Suomenhevoset ovat yleisesti rohkeita ja harvemmin niitä kaikista notkeimpia, eli toisinsanoen todennäköisyydet pysyä selässä ovat korkeammat. Nemellin ostin juuri näillä saatesanoilla, sen kasvattaja nimittäin vakuutti, että "tässä on rohkea ja luotettava ratsu, jonka kanssa voi harrastella mukavasti". Aivan oikeassa ei hän tosin ollut, sillä pienestä rumasta ankanpoikasesta kasvoikin pitkäjalkainen ratsu, joka on paljon enemmän kuin kiva harrasteratsu. Käsitellessä Nemellin eli Nellin luonne on täyttä kultaa, sillä tammasta ei löydy virheitä. Olisi kuin neiti olisi syönyt hevosten etikettikirjan, sillä tamma väistää ennen kuin ihminen on edes sormeaan nostanut, antaa kavionsa oikealla sekunnilla ja kävelee aina ilman pienintäkään vetämistä. Nellin kehtaa viedä kengittäjälle tai eläinlääkäriin, sillä näiden kehuessa voi omistaja kokea olevansa suurinkin hevoskouluttaja - ei siinä, että Nelliä olisi pitänyt käsittelyyn koskaan kouluttaa.

Ratsastaessa Nelli yllättää herkkyydellään, sillä tamma on erittäin herkkä niin suustaan kuin kyljistään. Usein tamman selkään nousevat saavat kokea tämän herkkyyden selkänahassaan, sillä vaikka asiasta on varoitettu, harvoin näin herkkiä suomenhevosia on useimmille tullut vastaan. Nelli ei ole onneksi suuttuvaa mallia, mutta jos selässä ei osaa käyttää istuntaansa, Nelli kulkee kuin viritetty jousi, säpsähtäen turhan kovia apuja. Tamma lähtee myös helposti juoksemaan apujen alta, jolloin meno voi yltyä varsin vauhdikkaaksi. Onneksi Nelli on todella rohkea ja reilu, joten selässä saa keskittyä siihen, että saa omat apunsa kuntoon. Nelli rakastaa kaikkia toistoja vaativia liikkeitä, laukanvaihdot ovat sellaisia, että jopa meidän kiltti Nelli saattaa päästää ilon inahduksia ja pyöritellä niin häntäänsä kuin ottaa jopa ilopukkeja mukaan.

Esteitä hypätessä ratsastajan täytyy edelleen olla omien apujensa kanssa silkkihansikkain, mutta itse esteet eivät aiheuta tammassa hermostumista. Nelli on helposti innostuva hevonen, jonka mielestä niin rata- kuin maastoesteet ovat aivan yhtä hauskoja kuin esimerkiksi sileän laukanvaihdot. Suuren laukkansa takia Nellin kanssa täytyy osata ennakoida lyhentämiset, mutta tammalla on onneksi luontaista hyppysilmää, eli vaikka ratsastaja ei aivan saisi lähestymistä osumaan, osaa Nelli itse arvioida hyppypaikat. Kenttäosuudella Nellissä kaikista ihaninta on sen rauhallisuus, millä en tarkoita vauhtia. Kovaa kyllä mennään, mutta neiti ei kuumene tai temppuile, vaan etenee rennosti eteenpäin. Nelli on kaikinpuolin todella upea kenttäsuomenhevonen, jonka kanssa uskaltaa lähteä luottavaisin mielin joka osuudelle.

Sukutiedot

i. Rajavapaus
sh vprn 168cm
ii. Rahanahne
sh prt 165cm
iii. Risto Reipas
iie. Haavakankainen
ie. Lahden Liisa
sh rn 159cm
iei. Wallaton
iee. Kaino
e. Niemen Natina
sh rn 164cm
ei. Vauhtiherra
sh trn 166cm
eii. Temmeltäen
eie. Vilutar
ee. Kopseen Kahina
sh rt 157cm
eei. Ritariarvo
eee. Koillisen Kopse
01. sh t. Kedon Nellamo (i. Maahinen)
02. sh o. Kedon Musteruhtinas (i. Ullakkopäärynä)

Kilpailut ja ominaisuudet

Ominaisuuspisteet

Hyppykapasiteetti ja rohkeus: 0.00
Nopeus ja kestävyys: 0.00
Kuuliaisuus ja luonne: 0.00
Tahti ja irtonaisuus: 0.00
Tarkkuus ja ketteryys: 00.00

Kenttäratsastuksessa 00.00 op. (vaikeustaso 0)
Ajankohtainen tilanne.

☆ ☆ ☆

Rate My Pony


+ laukka
+ hyppytekniikka
+ kestävyys

- voima
- nopeus
- kuuliaisuus

Päiväkirjamerkinnät


28.11.21
päiväkirja, kirjoittajana Antonia N.
Välillä saan idean raahata samaan aikaan lähes koko tallin väen jonnekin kekkereihin - tällä kertaa nämä kekkerit olivat Nuorten kenttähevosten katselmus Kuuvuoren ratsastuskeskuksessa. Päivä oli kiristävän kylmä, pakkanen näytti kymmentä astetta, mutta olo oli kuin tunturilla konsanaan. Kaiken kaikkiaan päivä oli kuitenkin erittäin onnistunut ja Felkun omat kasvatit veivät jopa kaksi luokkavoittoa! Lime ja Nellamo saivat paljon kehuja, mutta myös Susirajan kasvatti Paavo oli ehkä yksi seuratuimmista hevosista ja hävisi vain meidän omalle diivalle Limelle. Ehkä tämä antaa hieman uskoa kenttäkasvatukseeni, sillä vaikka laji ei ole itselleni se tutuin tai turvallisin, on minulla ainakin talli täynnä tulevaisuuden toivoja.

Tässä vielä tuomarin kommentit Nemellistä:
Nemelli tarjoili koko päivän parasta antia irtohypytyskujassa. Tamma hyppäsi halukkaasti esteen toisensa perään, katsoen juuri sopivan ponnistuspaikan. Hyppytekniikka oli lähes virheetön, ikäisekseen aivan kärkiluokkaa. Asenteesta täys kymppi! Koeratsastajamme Jonas Åberg kehui Nemelliä ikäisekseen todella tasaisen tuntuiseksi ratsuksi, joka ei lainkaan tuntunut vasta 5-vuotiaalta selästä käsin. "Miellyttävä, hyväksyi tuntuman heti eikä yhtään epäröinyt vierasta äijää selässään. Hieman hidastempoinen laukka, mutta hyvin hallittavissa ja näppärä kuin mikä. Ravi vielä pikkusen maahansidottua, mutta pienellä rohkaisulla se askel kyllä sieltä nousi." Nemelli loisti koulukokeen kirkkaimpana tähtenä, ollen ansaitusti luokkavoittaja. Tuomari kommentoi kohdassa kuusi: "Mallikelpoinen laukannosto, täsmällinen ja puhdas". Harmillisesti estekokeeseen saapui kuin aivan eri hevonen, kaikkensa kouluradalle antanut Nemelli ei enää jaksanut innostua hyppäämisestä uudestaan saman päivän aikana. Raskas päivä pikkuisille hevosenaluille! Valitettavasti Antonia Nietos päätyi keskeyttämään Nemellin radan, todeten tamman olevan yksinkertaisesti liian väsynyt jatkaakseen rataa. Näitä sattuu paremmissakin piireissä, ensi kertaan paremmalla onnella! Kaiken kaikkiaan lupaava suoritushevosen aihio.

5.8.21
päiväkirja, kirjoittajana Antonia N.
Nemellistä on kuoritunut aivan luottoratsuni, mutta kesän kolkutellessa ajattelin, etten halunnut edetä suurempiin luokkiin vielä tamman ollessa vasta 4-vuotias. Keväällä olimme osallistuneet reiluun kymmeneen kilpailuun, joista loppuvaiheessa voitimme neljä, joten kohta olisi aika siirtyä haastavampiin ratoihin. Aloin pikkuhiljaa katselemaan, josko Nemellille löytyisi sopiva kenttäori, jotta tamma voisi saada ensimmäisen varsansa ja jatkaa sitten 5-vuotiskaudellaan varsan jälkeen kilpailemista. Varsin nopeasti löysin Haltiasalosta ihanan läsipään Maahisen, joka oli II-kantakirjattu kenttäori. Onneksi astutus saatiin nopealla järjestelyllä sovittua ja niin Nemelli elokuussa varsoi ensimmäisen varsansa. Vaikka tammavarsa ei ollutkaan perinyt emänsä ruunikkoa väritystä vaan muistutti isäänsä suurine päämerkkeine ja väreine kaikkineen, oli koko tallinväki riemuissaan. Kedon Nellamoksi nimetty tamma on varsin varovainen varsa, joka rakastaa perhosia. Tänä vuonna perhosia on ollut paljon enemmän kuin normaalisti, mutta Nellamo on ainut tallin asukas, jonka turvan päältä olen näitä hyönteisiä nähnyt useammin kuin kerran. Nemelli ja Nellamo saavat nyt viettää loppukesän rauhassa laitumella ja loppusyksystä Nemelli palailee sitten vieroituksen jälkeen pikkuhiljaa takaisin treeneihin.

26.6.21
valmennus, valmentajana Harri (VRL-14704)
Nemelli pääsi valmennukseen maastoesteillä Hiivurin Suomenhevosiin, tässä valmentajan kommentit:

"Alkuverryttely tehtiin maastoestepeltoa ympäröivällä laukkaradalla sen jälkeen, kun ratsastajat olivat kävelyttäneet ratsujaan tarpeeksi kauan. 250 metriä pitkä laukkarata tarjosi sopivat pitkät suorat vähän reippaampaan ratsastukseen, joten kannustin ratsastajia verryttelemään reippaassa tahdissa niin, että ratsutkin heräisivät maastoesteitä varten. Nellille ei vauhti tuntunut olevan ongelma, mutta välillä se virittyi vähän turhankin paljon. "Ota iisisti niiden pidätteiden kanssa, älä hermostuta tammaa turhaan. Pidätä ennemmin istunnalla kuin kädellä, istu tiiviisti ja jarruta vatsalihaksilla!" neuvoin Antoniaa. Hän ratsasti kyllä hyvin siististi, mutta ajoittain tamman vauhti sai Antonian jäämään ohjaan kiinni. Ratsukot ravasivat radan kerran kumpaankin suuntaan ympäri, minkä jälkeen sama tehtiin laukassa. "Kevyt istunta, pitäkää hevosilla hyvä ryhti ja reipas tahti", sanoin ja kannustin nostamaan laukan. Laukassa Nelli oli paremmin avuilla ja Antoniakin rentoutui selässä. "Hyvä homma, riittää Antonia!" kehuin. Ratsukot siirtyivät käyntiin ja aloimme pikkuhiljaa siirtymään hyppäämisen pariin.

Lue loppuvalmennus: näytä
Aloitimme hyppäämisen simppeleistä esteistä. Koivuristikko ja pieni tukkiokseri tarjosivat hevosille pehmeän aloituksen maastoesteille, mitä tässä valmennuksessa haettiinkin. Pyysin ratsastajia tulemaan ristikolle ravissa ja laskeutumisen jälkeen jatkaa laukassa okserille. "Ei tarvitse mennä kovaa, pitäkää hyvä rytmi yllä ja hevoset rauhallisina", sanoin ja annoin luvan aloittaa. Antonia tuki nuorta ratsuaan hienosti ja Nelli ylitti esteet rohkeasti. Ainut, mistä tamma vähän hermostui, oli se, jos Antonia ei ehtinyt hyppyyn kunnolla mukaan ja nyppäisi tästä syystä ohjasta esteeltä laskeutuessa. Tämä oli melko isokin haaste, koska kokematon ratsu otti hieman liioiteltuja leiskautuksia esteille. "Älä päästä sitä kiihdyttämään esteelle, nämä ovat niin pieniä että se kapuaa ne vaikka käynnissä. Pidätät ja vasta riittävän lähellä estettä annat luvan hypätä", neuvoin Antoniaa, jonka ratsu alkoi karata alta heti koivuristikon jälkeen. Pikkuhiljaa meno alkoi sujua ja ratsukko löysi yhteisen rytmin tekemiseen. Viimeiset kaksi kertaa sujui jo niin sulavasti, ettei minulle jäänyt muuta tehtävää kuin kehua ratsukkoa erinomaisesta suorituksesta: "Teille riittää tämä tehtävä, hyvää työtä ja erinomaista ongelmanratkaisua, Antonia!"

Päivän toinen ja viimeinen tehtävä oli pieni mökkieste ja kolmen risuesteen sarja. Mökin ja sarjan välissä oli reilusti matkaa, joten ratsukot pääsivät samalla harjoittelemaan rytmin säilyttämistä esteiden välillä. Nellin alkuhermoilut ensimmäisellä tehtävällä olivat jo jääneet taakse ja nyt edessäni oli kuin eri ratsukko. Antonia kulki tasaisen hyvässä harmoniassa tammansa kanssa, ja nuorikko hyppäsi varmasti esteiden yli. Se ei turhaan jännittänyt ja nyt kun yhteinen rytmi oli löytynyt, ei esteiden pitkä välimatkakaan tuottanut ongelmia. Muutaman kerran saimme nähdä taas melkoiset leiskautukset mökille, jos Antonia ei muistanut tuoda tammaa tarpeeksi lähelle estettä, mutta tämä korjautui heti muutaman erheen jälkeen. Muuten menossa ei oikein ollut korjattavaa, välillä huomauttelin Antoniaa ratsastamaan enemmän istunnalla ja jättämään ohjasavut vähemmälle. Nellistä ei kyllä herkkyyden lisäksi juurikaan huomannut, että työskentelin nuoren hevosen kanssa. Sen varmuus hypätessä oli jo ihailtavaa ja sen tekniikka oli pääosin hallussa. Huomaa kyllä, että se edelleen tarvitsee paljon tukea ratsastajaltaan, mutta mielestäni tässä on oikein lupaava kenttäratsun alku, josta varmasti kuulen vielä myöhemmin lisää! Kerrottuani näitä ajatuksia Antonialle päästin ratsukot loppuverryttelemään hevosiaan laukkaradalle.

14.3.21
valmennus, kirjoittajana Antonia N. ja Eeva VRL-14793
Nemelli on ollut minulla vasta pienen tovin, ja vaikka tamman koulutus oli edennyt kasvattajan mukaan tallin ratsuttajalla hyvin, oli minulla hieman epävarmat fiilikset. Miten lähteä etenemään näin herkän tamman kanssa, joka kuitenkin haluaa miellyttää ratsastajaansa? Halusin mahdollisimman nopeasti mennä valmentajan silmän alle, ja kun kuulin, että Ratsastuskeskus Eevassa järjestetään yksityisvalmennuksia varasin meille Nemellin kanssa heti ajan. Kotona olemme keskittyneet rentoon etenemiseen, mutta Eevalle esitin toiveen siirtymisistä. Omasta mielestäni valmennus sujui suhteellisen hyvin, mitä nyt huomasi, että alla oli yhden käden sormilla laskettava määrä ratsastuksia. Nelli lähti helposti turhan reippaasti pohkeestani liikkeelle ja jouduin todella keskittymään, että sain istuntani mukaan siirtymiin. Tunnin kohokohta oli kuitenkin ehdottomasti laukannostot, jotka onnistuivat ensimmäisen noston sohellusten jälkeen hienosti pehmeästi. Olipa mukava päästä valmentajan silmän alle Nellin kanssa! Odotan innolla, mitä neidistä kuoriutuukaan.

Tässä valmentajan Eevan (Eeva VRL-14793) kommentit valmennuksesta:
"Sunnuntaina valmennukseeni suuntasi oikein mielenkiintoinen ratsukko. Minä aina hihkun ilosta, kun joku on kiinnostunut kenttäratsastuksesta, joten odotin innolla pääseväni jakamaan vinkkejäni. Olin Antonian antamien ennakkotietojen perusteella valmistautunut kunnolliseen sähikäiseen, mutta ilokseni huomasin Nellin olevan todella fiksu, vaikka herkkä hevonen onkin. Ei uskoisi, että se on tullut Antonialle vasta tässä kuussa!

Etenkin olosuhteet huomioiden valmennus sujui oikein mukavasti. Suurimpia ongelmia, olivat sekä hevosen että ratsastajan ajoittainen kiirehtiminen ja vielä hieman hakusessa oleva yhteinen rytmi. Onneksi nämä ovat sellasia asioita, jotka korjaantuvat ajan ja kokemuksen kanssa. Toisinaan Nelli reagoi Antonian apuihin niin nopeasti, ettei Antonia itse ollut ihan valmis. Tällaisissa asioissa on siis vielä treenattavaa. Parhaimmat vinkkini onkin, että ratsukko keskittyy mahdollisimman paljon perusasioihin, mutta muistaa ottaa rohkeasti treeneihin mukaan myös vaikealta tuntuvia ja Nellille uusia asioita. Nyt vain kotona monia toistoja, niin hyvä tästä vielä tulee!

Eihän ratsukkoa voinut lähettää takaisin kotiin ilman kehuja. Kummallakin oli aivan mahtava asenne! Nuorukaiseksi Nellillä riitti kärsivällisyys hienosti ja Antonia selvästi tiesi mitä teki, vaikka kaikki ei luonnollisesti vielä ollut täydellistä. Parhaiten onnistuivat laukannostot, joissa ratsukko alkoi löytää tasapainoa jo paremmin. Oli myös ihana huomata, kuinka Antonia aina onnistumisen jälkeen kehui Nelliä. Nellillä on selvästi potentiaalia ja jään innoissani odottamaan, että tämä ratsukko vielä joku päivä pitelee kenttäkisoissa kultapokaalia sylissään, kun itse olen saanut hopeaa, tai kenties pronssia!"


7.3.21
päiväkirja, kirjoittajana Antonia N.
En ole ikinä ole ollut paras odottamisessa, mistä Nemelli eli Nelli on hyvä esimerkki. Meillä Felkussa kasvaa tällä hetkellä kolme kenttävarsaa, mutta yksikään kilpailuikäinen hevonen ei ole kenttään painottunut. Jaksoinko odottaa rauhallisesti näiden varsojen kasvamista? En tietenkään, joten kun näin Hevoset-lehdessä ilmoituksen kenttäsukuisesta 4-vuotiaasta suomenhevostammasta, otin puhelimen käteeni ja soitin myyjälle. Nemelli-niminen tamma kuulosti puhelimessa niin hyvältä, että soitin vakieläinlääkärilleni ja lähdimme seuraavana päivänä paikalle. Nemelli käyttäytyi näytössä niin hyvin, että myös kenttäratsastukseen hurahtanut eläinlääkärini uhkasi, että ostaisi tamman, jos minä en sitä tekisi. Pakkohan minun oli tämä kuultuani ehtiä ensin, joten kun röntgenit näyttivät puhdasta, löin kättä päälle. Nemelli lähtikin niiltä sijoiltaan hevostraileriini ja kohti Felkkua.