virtuaalihevonen Palovammoja Pakkasesta

(KTK II, VIR MVA Ch)
tummanpunarautias suomenhevosori, 166cm
s. 01.02.2021, ikääntyy satunnaisesti, nyt 6v.
kenttä-koulupainotteinen, CIC1 helppo A

om. Antonia N., VRL-01285, kasv. Susiraja, Suomi
VH21-018-0232

Kun ostin Palovammoja Pakkasesta, minulle luvattiin, etten löytäisi tästä hevosesta vikoja. Kovat olivat lupaukset ja vaikka kuinka väitin, että olihan minulla Lyylikin näyttönä, joka köh ei ole se aivan täydellinen pakkaus, niin myyntilupauksen sana täydellinen pysyi. Sanottiin, että jo varsana Paavo oli kuin ihmisen mieli. Vaikka edelleen odotan sitä päivää, kun joudun kasvattajalle lähettämään vasta-PowerPointin kun olen todistanut heidän sanansa vääräksi, niin käsitellessä en ole kyllä koskaan tavannut fiksumpaa ja kiltimpää tapausta kuin meidän Paavo. Paavo on todella kuin ihmisen mieli, jonka kärsivällisyys on kuin kokeneimmalla lastentarhaopettajalla. Paavo on se hevonen, jonka annamme hoidettavaksi, kun kylään on taas kerran tullut kaveriperhe nuorine lapsineen. Tätä oria voi pyynätä, sen kaviot voi lakata kynsilakalla (teoriassa siis, eläinsuojeluilmoitukselle ei ole tarvetta), sen harjaa voi letittää monta tuntia ja pitkään otsatukkaan tehdä glitteriä täynnä olevat letit. Paavo sen kuin seisoo paikoillaan korvat hörössä ja ottaa maailman varovaisimmin tarjotut herkut kädestä. Paavo on siis käsitellessä täydellinen, myönnän.

Paavon selkään voi myös laittaa ne naapurin pirpanat, joiden jalat eivät yllä edes satulasiiven alle. Paavo kiertää samaa kehää vaikka sen pari tuntia taluttajansa perässä, kelissä kuin kelissä. Välillä oikein harmistun, kun Paavo on niin kiltti, etten meinaa päästä sen selkään ikinä, kun sinne on niin ruuhka. Paavo on se ihana luottohevonen, jonka selkään haluaa mennä, kun oma itsevarmuus on mennyt täyskahelien (lue: Lyylin) selässä metsään ja tuntuu, ettei osaa ratsastaa. Paavo menee juuri sinne, minne ratsastaja pyytää, mutta ori myös osaa lukea ratsastajan apuja kuin kokenein ratsu. Ori tietää, milloin vähän sinne päin annettu väistävä pohje tarkoittaa sivulle ja milloin se oli taas laukannoston poikanen. Jos Paavo olisi jonkun ensihevonen, ei kyseinen ratsastaja oppisi ratsastamaan, sillä herra tekisi tämän puolesta kaiken työn. Välillä lyömme tallilla vetoa, josko sen päivän vuosisadan myrsky olisi se, mikä pelästyttäisi jopa Paavon, mutta vielä ei ole ollut päivää, jolloin kukaan oria vastaan lyönyt olisi voittanut. Ainut kehittämisen kohde, minkä valmentajat yleensä keksivät, on Paavo lievä etupainoisuus, mutta tämäkin johtuu useimmiten siitä, että ratsastaja on unohtanut tukea ratsuaan eli laiminlyönyt omia vatsalihaksiaan. Myös ratsuna Paavo on siis aikalailla täydellinen.

Loistavan koulu-uran lisäksi Paavo on aivan suosikkiratsuni kenttäratsastuksessa. Kuten lukija ehkä saattaa jo arvata, on Paavo maailman luotettavin kenttäratsu. Orille ei ole väliä, onko kyseessä sitten muuri, banketti vai mikä, herra hyppää sen ja vielä korvat hörössä. Vesiesteelle mennään sellaista laukkaa että monta litraa tuntuu häviävän, kun Paavo on siellä käynyt. Paavo hyppää yllättävän kevyesti ja terävästi, kun ottaa huomioon, ettei ori ole se kaikista kevyin malli (ja kasvattajille: tämä ei ole moite! Paavo on juuri täydellisen kokoinen ja muotoinen.). Kilpailupaikoilla muut hevosenomistajat usein katsovat kateellisina, kuinka rentona kävelemme ohjat pitkinä muiden ratsujen pinkoillessa sinne tänne.

Sukutiedot

i. VIR MVA Ch Roudasta Rospuuttoon KTK II
sh prn 157cm
ii. Ch Varkain Vihitty KTK-III, SLA-I*, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-III
sh rtpäis 171cm
iii. Vilpillä Viety
iie. Lankavilloja
ie. VIR MVA Ch Rostovin Ruusu KTK II
sh prn 154cm
iei. Idän Ihime
iee. Tulppaanihalla
e. VIR MVA Ch Pilveätär KTK II
sh vrt 163cm
ei. Pilvipärske KTK-II, SLA-I, KERJ-I
sh rtkm 152cm
eii. Taivaantaittaja
eie. Luoharauha
ee. Ch Leijonajumalatar KTK-III, SLA-I, KERJ-I
sh prt 151cm
eei. Aurinkotiikeri
eee. Myytinmukainen
00. - ei vielä jälkeläisiä

Kilpailut ja ominaisuudet

Ominaisuuspisteet


nopeus 461.31
kestävyys 456.55
hyppykapasiteetti 444.53
rohkeus 454.28
kuuliaisuus ja luonne 869.19
tahti ja irtonaisuus 939.54

Kouluratsastuksessa 1808.73 op. (vaikeustaso 5/4)
Kenttäratsastuksessa 1816.67 op. (vaikeustaso 5/4)
Ajankohtainen tilanne.

☆ ☆ ☆

Rate My Pony

+ voima
+ ravi
+ ratsastettavuus

- käynti
- nopeus
- herkkyys

Näyttelytulokset:
15.03.2021, MVA-SERT, päätuomari: Lissu T. VRL-12701
20.07.2021, MVA-SERT, päätuomari: alaera VRL-13283
25.07.2021, MVA-SERT, päätuomari: Lissu T. VRL-12701

VIR MVA Ch myönnetty 11.11.2021

KTK II (19 + 20 + 19 + 19 = 77p.), maaliskuun kantakirjaustilaisuus 31.03.2021



Päiväkirjamerkinnät


10.12.21
päiväkirja, kirjoittajana kasvattaja
Paavon ihana kasvattaja kävi vierailulla tarkastamassa, että onhan täydellinen varsa nyt täydellinen aikuinen. Samalla päivittelimme kuulumisia ja loimme maailmanvalloitussuunnitelmat vuodelle 2022.

"Voi jestas, kun osaa hevonen olla hieno ja täydellinen", henkäisen, ja huomatessani Antonian suun avautuvan, korotan ääntäni, "TÄYDELLINEN." Vastaväitteiden sijaan Antonia naurahtaa ja taitaa todeta jotain "joojoo, kylläkyllä" -suuntaista samalla, kun minä jo lässytän Paavolle samalla rapsutellen nuoren suomenhevosen kaulaa tarhan aidan ylitse.
"Mehän ei olla sokerista?" Kohotan vähän kulmiani kysymykselle, vilkaisen nopeasti hymyilevää Antoniaa ja mutristelen huuliani samalla, kun Paavon lämmin hengitys kutittelee pakkasen nipistelemää poskeani.
"Eiiiiihän me, kunhan et yritä pyristellä eroon niistä pullakahveista."
"Kaikkea muuta! Ajattelin, josko kävisimme vähän kävelyllä Paavon kans-"
"JOO!"

Lue loppuosa: näytä
Antonia vain nauraa, tai ainakin myhäilee, harjaillessani Paavoa vähän turhankin suurella innolla. Nauraisin kyllä minäkin, jos toinen pitkän linjan ammattilainen taantuisi ihan heppakerholaisen tasolle sellaisten perusaskareiden kuin hevosen harjaamisen sekä kavioiden puhdistuksen kanssa. Ja kahta leveämmin minä hymyilen sovittaessani Antonian tarjoamaa kypärää päähäni. Satulatta tehty käyntiköpöttelylenkki hyvässä seurassa samalla juoruten – siis, kuulumisia vaihtaen? Kelpaa!

Tallin edessä Antonia punttaa minut selkään. Paavo seisoo sievästi paikoillaan, kuikuilee kerran, kaksi, mitä me siinä kyljen vieressä oikein puuhaamme. Eikä ori sano mitään istuutuessani sen paljaaseen selkään. Kumarrun taputtelemaan ja rapsuttelemaan hevosen kaulaa, jutustelen sille sellaisella ärsyttävällä lässytysäänellä ja saan Antonian jälleen huvittumaan.
"Ei voi tämä mun touhuni tulla enää yllätyksenä."
"Lähdetään nyt, niin päästään kahvinkeittoon."

Kyllä voi pelkkä käyntilenkki tuntua hyvältä! Antonia kävelee reipashenkisenä ihmisenä Paavon vierellä. Orin askel on pitkä ja rento, se korvat kääntyilevät vähän sen mukaan, kumpi joukon ihmisedustajista sattuu olemaan äänessä. Juttelemme pitkälti hevosista, vaikka vakuuttelemme kilpaa toisillemme (tai ehkä enemmänkin itsellemme?), että kyllä meillä muutakin elämää on!! Tulevat varsasuunnitelmat ja kilpailukuviot, hintojen nousut, Paavo, hevosmäärä ja kuinka se vain mystisesti kasvaa vaikka mitä tekisi, miten Paavolla onkin niin täydellinen käynti, kuinka kahvihammasta jo vähän kolottaa ja Paavokin ihan varmasti tarvitsee vähän porkkanaherkkuja.

"Tästä tulee muuten ihan täydellinen kenttäratsu", totean hyvin varmana pyytäessäni oria pysähtymään tallin pihalle, "etkä voi edes väittää vastaan, ellet halua sitä PowerPoint-esitystä kahvin kyytipojaksi; mulla on tiedätkö muistitikku mukana.." Paavo pärskähtää juuri sopivasti, kuin jossain sketsissä tai hevosohjelmassa, joissa hevoset pitävät ihan liian paljon sekä epäilyttävän sopivissa kohdissa ääntä.

28.11.21
päiväkirja, kirjoittajana Antonia N.
Välillä saan idean raahata samaan aikaan lähes koko tallin väen jonnekin kekkereihin - tällä kertaa nämä kekkerit olivat Nuorten kenttähevosten katselmus Kuuvuoren ratsastuskeskuksessa. Päivä oli kiristävän kylmä, pakkanen näytti kymmentä astetta, mutta olo oli kuin tunturilla konsanaan. Kaiken kaikkiaan päivä oli kuitenkin erittäin onnistunut ja Felkun omat kasvatit veivät jopa kaksi luokkavoittoa! Lime ja Nellamo saivat paljon kehuja, mutta myös Susirajan kasvatti Paavo oli ehkä yksi seuratuimmista hevosista ja hävisi vain meidän omalle diivalle Limelle. Ehkä tämä antaa hieman uskoa kenttäkasvatukseeni, sillä vaikka laji ei ole itselleni se tutuin tai turvallisin, on minulla ainakin talli täynnä tulevaisuuden toivoja.

Tässä vielä tuomarin kommentit Paavosta:
Vau! Ooh! Upea! Maneesi täyttyi henkäyksistä tummanpunarautiaan oriin astellessa sisään. Kukaan ei hiiskahtanutkaan kun oli aika esittää laukka. Jo ravi oli saanut katsomon hiljentymään, muttta laukan aikana maneesissa kaikui vain askelten pemeä töminä. Ori kantoi itsensä ylvään ryhdikkäästi, täydellisen kootussa ja selän läpi liikkuvassa muodossa. Se oli kuin oppikirjoista! Askel johti hyvin ylämäkeen ja tasainen rytmi vakuutti kaikki oriin lahjoista niin koulu- kuin kestävyysradoillekin. Tuolla laukalla luulisi ylittyvän este kuin estekin! Maneesi puhkesi raikuviin aplodeihin askellajikokeen päätteeksi. Myös rakenneringissä tummanrautias keräsi ihailuja osakseen. Se on erittäin hyvin kehittyhyt, tiivisrunkoinne ja hyväpiirteinen ratsuhevonen. Tällä hevosella on kaikki edellytykset erinomaiseen ratsastettavuuteen ja menestykseen kenttäradoilla. Näillä liikkeillä takuuvarma luokkavoittaja koulukokeissa omalla tasollaan.

6.6.21
päiväkirja, kirjoittajana Antonia N.
Paavo on nyt 2-vuotias orinrääpäle, joka on juuri nyt kauheimmassa kasvuiässä. Orin pää näyttää valtavalta muuhun vartaloon verrattuna ja takakorkeutta on jonkin verran. Tämä kesä meneekin Paavon osalta laitumella, oria ei tämännäköisenä viedä yhtään minnekään näytille. Onneksi ehdimme käydä varsanäyttelyissä ja kantakirjassa ennen kauheinta kasvunpyrähdystä ja Paavo on jo nyt kvaalattu II-kantakirjan oriksi. Kesäkavereiksi Paavo saa tallin miniorin Simban ja pari vuotta vanhemman rotukaverin Touhon, jotka varmaan laittavat Paavolle kaapin paikan selväksi varsin nopeasti. Valtava oripojille varattu laidun näyttää nyt hieman tyhjältä, joten saapi nähdä, löytyisikö Paavolle sopiva ikäkaveri touhuamaan. Kaiken kaikkiaan Paavo on hienosti käyttäytyvä pojankloppi, joka tekee edelleen kasvattajansa ylpeiksi päivittäin.

15.2.21
päiväkirja, kirjoittajana Antonia N.
"Tässä varsassa ei sitten ole vikoja. Jos sellaisia myynnin jälkeen löytyy, niin omistaja on väärässä. Pipa on täydellinen, ja kaikki, mitä Pipa tekee, on täydellistä. Ja koska Pipa on tehnyt tämän varsan, se on täydellinen. Kapasiteetti on täydellinen. Rakenne on täydellinen. Luonne on täydellinen. Ja jos joku koskaan, ikinä muuta kasvattajien kuullen väittää saa varautua neljän tunnin luentoon PowerPointeineen, miksi tämä väitetty epätäydellisyys ei pidä paikkaansa."

Näin susirajalaiset kuvailivat kahden hienosti pärjänneen suomenhevosen varsaa, kun pitivät viimeistä kasvattimyyntiään. Poliisit meinattiin pyytää paikalle, sillä niin paljon pieneksi kasvattimyyntitilaisuudeksi kuvailtu tapahtuma korona-aikana paisui, ettei autoaan meinannut saada parkkiin ja turvavälit olivat välillä hukassa. Kaikista esillä olleista varsoista iskin silmäni kahteen rautiaaseen kenttäorivarsaan, joista toinen oli Palovammoja Pakkasesta. Käteni hikosivat, kun sain soiton seuraavana päivänä, että toinen näistä varsoista lähtisi matkaani Felkkuun. Hieman kyllä epäilin, että joutuisin todistamaan kasvattajien väitteet epätodeksi, mutta aika täydellisesti juuri vieroitettu Paavo (menin ensin sanomaan susirajalaisten kuullen, että varsaa kutsuttaisiin Paaviksi, ja he meinasivat kuristaa minut ja perua kaupat [joten tämä lempinimi tuleekin siis käyttöön vasta kotipihassa]) käveli ainakin hevostraileriin ja matkusti monta tuntia siellä. Felkussa Paavo saa kasvaa rauhassa yhdessä Viuhkeen ja Limen kanssa.