virtuaalihevonen Cairnwith Twm Sion

(KTK I, Excellent Welsh Youngster)
voikonpäistärikkö welsh mountain -ori, 117cm
s. 18.05.2020, ikääntyy satunnaisesti, nyt 5v.
koulupainotteinen, nyt helppo C, tavoite helppo B

om. Antonia N., VRL-01285, kasv. Rowlands E.R., Cairnwith, tuonut Llanwenarth Stud
VH20-024-0083

Cairnwith Twm Sion eli tutummin Simba on minimaalinen ori, jonka luonne on suuri. Simbaa kutsutaan tallissa usein Risto Räppääjäksi, sillä tämä miniori joutuu ties minkälaisiin seikkailuihin mukaan. Simbalta puuttuu kokonaan itsesuojeluvaisto, mikä näkyy esimerkiksi isompien kanssa isotteluna tai yltiöllisenä tuttavallisuutena, paikkoihin jumittumisena sekä sähköaitojen kanssa painimisessa. Simbaa ei niin sanotusti voi jättää hetkeksikään yksin, sillä sinä aikana ori on jotain onnistunut tekemään. Luonteeltaan miniponi on kyllä todella kiva ja positiivinen, mutta auttamattoman tohelo. Hyvin usein tallista kuuluu "Voi ei Simba!", kun ori on taas onnistunut rikkomaan vesikuppinsa tai saanut köniinsä tallin johtajatammalta.

Ratsuna Simba on kaikkien suosikki ja niiden harmitus, jotka ovat turhan isoja orin selkään. Simba on turbomenijä, eli ori mennä viipottaa pikkukaviot viilettäen korskuen kuin suurikin kouluratsu. Herra on herkkä avuille ja selässä saa usein sellaisen kivan tekemisen meiningin, kun Simba haluaa tehdä kaiken hyvin. Orista löytyy myös hauskasti perinteistä ponimaisuutta, mikä näkyy esimerkiksi laukannostoissa pukitteluna ja takapää saattaa alkaa erityisesti toistoissa nousemaan vähän useamminkin. Eloisana tyyppinä Simba saattaa myös keksiä omiaan, jos homma alkaa mennä liian tylsäksi ja toistavaksi. Simballa ratsastaminen on kuitenkin aina niin hauskaa, että muut hevoset tuntuvat sen jälkeen usein liian arvattavilta ja askellajit aivan liian tasaisilta - Simban lisätty ravi nimittäin sheikkaa sisuskalut aivan uusiin paikkoihin.

Vieraissa paikoissa Simba kerää usein huomiota, aivan kuin muualla ei olisi kermanvärisiä vähän päälle shetlanninponikokoisia jalostusoreja muka asukkeina. Valmentajilla on myös ollut joskus vaikeuksia lakata nauramasta, kun olen lähes lentänyt orin lyhyen kaulan yli sen esittäessä pukkinsa ensimmäisessä nostossa. Esteitä hyppelemme lähinnä vain kotona, Simba kyllä pitää niistä, mutta mikään esteihme ei herra pelkästään jo koonsa puolesta ole. Kilpailupaikoilla Simba huomaa ja kuulee, kun ori laittaa riikinkukkovaihteen päälle ja pörhöilee kuin pahin aristokraatti.

Sukutiedot

i. Llwanog-y-Brenin
wm rtpäiskm 121cm
ii. Tyngmoor Comet
wm rtpäiskm 117cm
iii. Llwyd Revel Revolt
iie. Bawdler Swynol
ie. Cardifan Flyer
wm rnkm 116cm
iei. Gwynddy Silverlight
iee. Ifron Henol
e. Tycoed Rosina
wm vkk 118cm
ei. Blaenwood Radiant
wm vkkkm 120cm
eii. Cathran Dafydd
eie. Llanwayn Gwinogwen
ee. Brystyd White Beth
wm rtkm 115cm
eei. Berwyn Bantam
eee. Cewn-Coch Cymraes
01. wm t. Felindre Talaith Mai (e. Twynllanan Gemma)
02. wm o. Llanwenarth Ddwer Morris (e. Poed Adalmina)

Kilpailut ja ominaisuudet

Ominaisuuspisteet

Hyppykapasiteetti ja rohkeus: 0.00
Nopeus ja kestävyys: 0.00
Kuuliaisuus ja luonne: 285.60
Tahti ja irtonaisuus: 391.59
Tarkkuus ja ketteryys: 00.00

Kouluratsastuksessa 677.19 op. (vaikeustaso 2/1)
Ajankohtainen tilanne.

☆ ☆ ☆

Rate My Pony

jalat ja kaviot
älykkyys
käynti

hyppytekniikka
pää, kaula ja etuosa
temperamentti

Näyttelytulokset:
22.01.2021 Safiiritiikerin Kilpailukeskus, BIS2, MVA-SERT (Päätuomari: Terhi VRL-01403)

KTK I (20 + 20 + 20 + 20 = 80p.), joulukuun kantakirjaustilaisuus 20.12.2020

Excellent Welsh Youngster (21.11.2020 NWA, 30p.)


Päiväkirjamerkinnät


14.2.21
päiväkirja, kirjoittajana Antonia N.
Voisi sanoa, että Simballa menee nyt lujaa. Ensinnäkin laitoin herrasta hieman epäillen jalostusmainoksen tammikuun lopussa ajatellen, että hyvä jos naapurin tamma kävisi meidän Simban luona. Kyselyitä tuli yllätyksekseni heti samana päivänä monesta suunnasta ja lopulta jouduin jopa käännyttämään tammanomistajia pois, ettei meidän miniorin pää menisi ensimmäisellä astutuskaudella aivan sekaisin. Ensimmäinen varsa on jo syntynyt, aivan ihastuttava isältään voikon värin perinyt Felindre Talaith Mai. Toinen syy, miksi voisi sanoa, että Simballa menee hyvin, on orin näyttelymenestys. Ori meni ja voitti Näyttelyjaoksen järjestämän näyttelyn welsh a -sektion luokan ja oli BIS2, mikä oikeuttaa meille paikan helmikuun yllätysnäyttelyissä. Tämän lisäksi Simba osallistui Ystävänpäivän Värinäyttelyihin, missä ori pääsi semifinaaliin (ja sai yleisöäänestyksessä hienot 17 ääntä). Luokkataistossa hävisimme paremmille, mutta Simba sai kunniamainintana Koh-I-Noor (timantinkaunis poniori) -tittelin sekä ori voitti kunniapalkintona siistein karsina -kilpailun. Huhhuh, aikamoista meidän poniorilta, jonka piti vain tulla hieman katsomaan, miltä elämä Felkussa ehkä maistuisi.

Kunniapalkinto: Siistein karsina
Kunniamaininta: Koh-I-Noor (timantinkaunis poniori)

8.2.21
valmennus, kirjoittajana Minni
Jo kaukaa Simbaksi muistelemani ponin ulkonäkö valloitti minut ja pieni poniori tuntui näyttävän siltä kuin se ajattelisi olevansa jokin suuri ja komea puoliverinen. Ratsukon viimeistellessä alkuverryttelyjä asettelin maneesiin muutamia puomeja sekä tötsiä merkkaamaan reittejä, enemmänkin Simban avuksi kuin tuon ratsastajalle.

Päivän tehtävät pidettäisiin helppoina ja niiden aikana keskityttäisiin perusasioihin kuten tempoon ja taipumiseen sillä minulle oli kerrottu että ponilla tuppasi välillä hieman hirttämään kaasu pohjaan. Päivän tehtävinä pidettiin loivaa kiemurauraa sekä kolmikaarista, jotka tarjosivat Simballe hyvää aivotyöskentelyä. Loivalla kiemuralla poni joutui keskittymään hieman enemmän siihen että tuo kuunteli ratsastajansa pidättävää apua, kun taas kolmikaarisella pidättävän avun lisäksi vaalean raketin tuli muistaa myös asettua.

Asettuminen tuntui tarjoavan Simballe juuri sopivaa häiriötä kaahailusta joten ratsastaja sai käyttää asetusta ja sen muutoksia apunaan ja hyötynään koko valmennuksen ajan. Valmennuksen edetessä Simba tuntui huomaavan että eteenpäin pääsee vaikka ei mentäisikään täysiä, joten lopulta ratsukko onnistui tekemään molempiin suuntiin niin loivan kiemuran kuin kolmikaarisenkin ihan suoralla kaulalla. Jotta edistyksestä saatiin hyöty irti laukat suoritettiin tänään iiiisolla pääty-ympyrällä ja ohjeistinkin ratsastajaa nostamaan laukan mahdollisimman hitaasta temposta jotta Simba ei saisi päähänsä painaa kaasua pohjaan ja vaihtaa maisemaa.

Poniori tarjoili siistejä laukannostoja sekä yllättävän tasapainoista ja rauhallista laukkaa, vaikka lopussa ilmeisesti väsy taisi alkaa hieman painamaan kavioissa ja silloin vauhti olisi halunnut vähän kiihtyä. Ratsukon suorittaessa loppuravailuja kehuin ratsastajalle Simban edistymistä valmennuksen aikana ja annoin tuolle muutaman tehtävän joita harjoitella poniorin kanssa myös kotona jotta sitä saataisiin hieman malttamaan ja se oppisi ymmärtämään että aina ei tarvitse mennä täysiä eteenpäin, välillä riittää myös hitaampikin tahti samaan lopputulokseen.

9.1.21
rataharjoitus, kirjoittaja Iina
Simbasta on tullut iso poika, jonka kanssa ollaan käyty jo ensimmäiset ihan virallisetkin kilpailut harjoittelemassa - paino sanalla harjoittelu, sillä missään emme ole olleet sijoilla, vaikka osallistujia ei näin vuoden alussa ole paljoakaan. Kun Röllimetsässä sitten järjestettiin rataharjoitus, ilmoitin meidät sinne ilman epäilystäkään. Pääsimme tuomarin valvovan silmän alle ilman paineita ja saimme seuraavanlaisen palautteen helppo B -tasoisesta radastamme:

"Radalle harjoitusravissa, kaula komeasti kaarella, viipotti kermanvärinen pieni ori. Selässä keikkui pahaa aavistamaton Antonia, joka tervehti minua valkoaidan toiselle puolen. Simba otti muutamat innokkaat askellukset ja siirtyi sitten takaisin harjoitusraviin. Harjoitusravissa ori esitteli askeliaan sieraimet pyöreinä ja suunnan muutosta tehdessään näytti pari väistöaskeltakin. Harjoitusravissa ratsastettava nelikaarinen kiemuraura onnistui ratsukolta oikein mukavasti, vaikka ori näyttikin askeleitaan jokseenkin liioitellusti. Harjoituslaukkaan siirryttäessä Simba teki ilmavan pompun, joka näytti melkein laukanvaihdolta, mutta se taisikin olla pienen ponin pieni pukki. Laukka lähti kuitenkin rullaamaan oikein kivasti, vaikkakin laukkavoltit näyttivät siltä, että ori on suorittamassa esterataa nopeusarvostelulla. Lävistäjällä tehtävä laukka-ravi-laukka siirtymä sujui Simbalta oikein hyvin, paitsi että ensin ori nosti väärän laukan ja Antonia sai orin tekemään laukanvaihdon, vaikkakin pienen pukin kautta. Harjoitusravista siirtyminen keskikäyntiin onnistui mukavasti ja näytti siltä, että ratsastajan ei tarvinut pahemmin patistella ratsuaan eteenpäin saavuttaakseen halutun keskikäynnin. Puoliympyrä pyörähti mukavasti ja siirtyminen harjoitusraville oli mukavan tahdikas. Pituushalkaisijalle ravissa kääntyminen oli mukavan taipuisa ja lopputervehdykseen pysähtyminen oli hallittu, puolipidätteet näyttivät menevän orille hyvin perille. Tervehdys oli napakka ja radalta vapaassa käynnissä poistuminen tapahtui orilta reippaassa vauhdissa yleisön taputtaessa orin askelille lisää tahtia."

20.12.20
päiväkirja, kirjoittajana Antonia N.
Felkun asukkaiden ensisijainen tarkoitus ei ole toimia siitoshevosina ja tästä syystä ei myöskään kantakirjaus ole niin tärkeää, kuin esimerkiksi siitostalleilla. Tallin asukkaat ovat kuitekin vuorotellen käyneet näyttäytymässä omassa kantakirjassaan kun ovat kvaalaukset sinne jostain ihmeestä hankkineet. Tämän vuoden ehdoton yllättäjä on kuitenkin Simba, joka ilmoitettiin joulukuun kantakirjakelvottomien tilaisuuteen. Pörrökarvainen fudgeori lastattiin taas vaihteeksi traileriin, tuntuu, että olen oria kärrännyt ties minne viime aikoina. Mukaan tuli tallin itse kiltteys Lumi, joka toimi hienosti ja sai odotetun KTK II -meriitin. Simba ihastui valkoiseen kaveriinsa aivan täysillä ja liekö tästä syystä käyttäytyi kuin ihastuksensa kohde. Simba ravasi kuin kokenein näyttelijäkävijä parasta raviaan ja seisoi jopa paikoillaan, kun tuomarit kävivät käsillä kokeilemassa, mitä kaiken talvikarvan alla onkaan. Jo orin käytös olisi aiheuttanut ihmetystä pitkäksi aikaa, mutta kun tuomarit ilmoittivat tasaisen 20 pisteen rivinsä ja päätöksensä antaa Simballe I-luokan kantakirjapalkinnon, putosin kirjaimellisesti tuolilta. Meidän kermaponi kantakirjaori, ja vielä ensimmäisen palkinnon sellaisen? Tässähän pitää alkaa ihan kesän astutuskautta miettimään, herrasen aika.

21.11.20
päiväkirja, kirjoittajana Antonia N.
Olin ilmoittanut tallin Bertan ja Simban nuorten welshien arviointiin ja odotin pitkään ja hermostuneena, milloin tuomarit saapuisivatkaan Felkkuun nuoreni arvioimaan. Toki tuomarit ilmoittivat tulevansa eräänä hyvin sateisena ja harmaana marraskuun lauantaina. Simba on kasvattanut niin komean talvikarvan, että ori näyttää aivan pörröiseltä kermanväriseltä nallekarhulta. Toivoin tämän olevan salainen aseemme tuomarien sydämien valloittamisessa. Rakenteestaan ori sai vain 5 pistettä, mikä hieman harmitti, mutta tarkemmin katsottuna tuomarit antoivat kuitenkin 7 pistettä niin rungolle kuin jaloille ja kavioille. Se, missä Simba tänään kuitenkin yllätti, oli askellajit! Ori meni ja täräytti elämänsä parhaat ravit ja sai tuomareilta siitä täyden kympin, mikä oli todella ilahduttavaa. Käynnistään ori sai 6, mikä olikin varsin hätäistä ja laukasta taas ansaitut 7 pistettä. Ratsastajan kanssa tehty askellajikoe ei mennyt aivan niin putkeen kuin maasta esitetyt askellajit, mutta 6 pisteen arvoiseksi arvioivat tuomarit tämänkin. Loppupisteet kohosivat jopa 30 pisteeseen ja arvioksi tuli sydäntä lämmittävä excellent welsh youngster!

Käytös: 6p
Rakenne: 5p (pää ja kaula/runko/jalat ja kaviot - 1/7/7 p)
Liike: 8p (käynti/ravi/laukka - 6/10/7 p)
Irtohypytys/askellajikoe: 6p
Suku: 5p
Yhteispisteet: 30p - Excellent Welsh Youngster

15.11.20
tarinakilpailu, kirjoittajana Antonia N.
Lähdimme Simban kanssa vähän soitellen sotaan ja osallistuimme hyvin vähällä treenillä Metsätallin kilpailuihin, jotka pidettiin niityllä keskellä Suomen takamaita. Rauhalliset kilpailut olivat kuitenkin juuri sopivaa harjoitusta, osallistujia oli esimerkiksi pikkuorin luokassa 2. Tulimme toisiksi, joten kotiin tuli rusetti mukaan (kukaanhan ei kerro osallistujamäärää, jos joku ihastelee palkintoa).

Tässä hieman tunnelmia kisapäivästä: "Mahtavaa, nyt on paljon kilpailuja tiedossa Halloweenin aikaan ja jälkeen, riemuitsin lokakuussa. Iloani ei kestänyt kovin pitkään, kun aloin miettimään ratsuvaihtoehtojani. Varsa, varsa, eläkkeellä. Ja Simba. Tuo juuri ja juuri shettistä korkeampi kermanvärinen miniori, joka oli ratsukoulutuksen alun jälkeen viettänyt lähinnä aikaa tarhassa temmeltäessään. Ratsastajalla ei ollut asiat sen paremmin, olin varmasti yhä pöhöttynyt kaiken karanteetikevään viinin- siis vedenjuonnin jäljiltä. Marraskuisena sunnuntaina löysin kuitenkin itseni miniorini selästä, kuin kaksi aloittelijaa aivan eksyksissä kaikkien isojen ratsujen keskeltä. Simba kuulosti allani pärisevältä 2-vuotiaalta, joka ei osaa päättää, mitä ääntä suustaan päästäisi. Oma kaapin pohjalta kaivamani rusetti sojotti aivan väärään suuntaan Simban pukkilaukan jäljiltä, jota kaikki ympärillä olleet ihmiset olivat jääneet huvittuneina seuraamaan. Olin sentään pysynyt selässä, mutta nyt oma selkäni tuntui jokseenkin venähtäneeltä äkkinäisten liikkeiden jäljiltä. Ei, nythän meidän nimi sanottiin jo! Aivan liian ajoissa, mutta pakko se on kai mennä, ajattelin ja ohjasin Simban kohti laitumelle pystytettyjä kouluaitoja. Saatuani Simban kouluaitojen sisään toimitsija huitoi varsin suurieleisesti laidalla, mutten kuullut tuulelta, mitä sanottavaa tällä oli. Vilkutin takaisin - minkä seurauksesta Simba meinasi lähteä altani kiitämään, mutta sain kuin sainkin orini pidettyä yhdellä kädellä aisoissa -, kunnes vihdoin sain selvää, mitä asiaa toimitsijalla oli. "Ei vielä ole teidän vuoro, nyt on vielä esteluokat menossa tuolla toisella puolella", hän sanoi ja osoitti laitumen toiselle puolelle, jossa tosiaan esteratsut vielä hyppäsivät. Käänsin nolona miniorini ympäri, joka alkoi esittämään tipuraviaan paikallaan ja harkitsin vakavasti metsään katoamista. "

31.10.20
päiväkirja, kirjoittajana Antonia N.
Lokakuun lopussa Fältarvin poppoolla oli jännittävät hetken, kun tallista meidän welshnuoriso eli Bertta ja Simba lähtivät Stuteri Vinterdalin järjestämään M&M Halloween Show -tapahtumaan eli Mountain & moorland -ponirotujen näyttelyihin. Vasta vuotias Bertta ei ollut pitkään aikaan ollut trailerissa, mutta onneksi meidän miniponi Simba, joka oli erittäin hyvillään tammaseurasta, näytti mallia ja toimi tällä reissulla hienosti Bertan tukena. Molemmat nuoret käyttäytyivät yllättävän hyvin näyttelypaikalla, vaikka ympärillä mennä vilisteli niin pieniä shetlanninponeja - joihin Simba rakastui täysin - sekä isoja cobeja. Simban luokassa oli viisi osallistujaa ja taso oli kova. Viidestä ponista neljä palkittiin I-palkinnolla, ja tällä kertaa tuomari arvioin Simban myös I-palkinnon oriksi ja luokkansa toiseksi parhaaksi poniksi. Katsotaan, alkaako tästä Simban näyttelyura!

Tuomari kuvaili meidän Simbaa sanoilla: "Erinomainen rotutyyppi ja hyvä orileima. Erittäin hyvänmuotoinen, lihaksikas kaula. Tiivis runko."
Ruusuke © Stuteri Vinterdal, lineart Saulycia

11.10.20
päiväkirja, kirjoittajana Antonia N.
Ajatuksissani ei ollut ollut hankkia Felkkuun mountainoria, mutta kun huomasin Llanwenarth Studin omistajan Monan ilmoituksen tuontiponeista, ajatus alkoi kypsyä. Näin sieluni silmin pienen ja komean jalostusorin Suomen ruskaisissa maisemissa, ja tämän mielikuvan saattelemana laitoin Monalle viestiä, että pitäisi silmänsä auki ja ilmoittaisi, jos löytäisi meille sopivan orin. Tässä ei kauaa mennyt, kun Mona laittoi esitteen Cairnwith Twm Sion nimisestä voikonpäistäriköstä orista. Voikolta ori näytti minun silmääni, mutta Mona kertoi, että herra oli geenitestauksessa todettu päistäriköksi. Aloin nähdä taas sieluni silmissä kaikki eri mahdollisuudet varsoissa, ja niin ilmoitin, että otan Sionin. Vajaa 4-vuotias ori saapui reilun parin viikon päästä meille Suomeen, jossa jo ennen saapumistaan Simbaksi ristitty ori tuli trailerista ulos kuin humalainen merimies. Alkuun luulimme tämän johtuvan vain pitkästä matkasta, mutta hyvin nopeasti huomasimme, että olimme saaneet täystohelin ponin, joka kolhii itseään kaikkiin ja kaikkeen. Mitäköhän tästäkin tulee.