Apocalypse | virtuaalihevonen

Apocalypse KTK II

rotu, sukupuoli:	suomalainen puoliverinen, tamma
väri, säkäkorkeus:	punarautias 166cm
syntynyt:	10.12.2012, VARL
kasvattaja:	Antonia N., Suomi
omistaja:	Antonia N., VRL-01285

painotus ja koulutus:	rataesteet: ko heA re 160cm
rekisterinumero:	VH13-031-0388

Apocalypse on aran Marsannayn ensivarsa, ja täytyy myöntää, että minua kasvattajana pelotti hieman millainen varsa meidän hermoherkosta neidistä tulisi. Mutta miten kävikään? Apocalypse on ronskin rohkea ja elämäniloinen tamma, joka on onneksi perinyt enemmän piirteitä isältään. Apriksi kutsuttu neiti lähtee aina korvat hörössä mihin vain mukaan, tamma ei vieraita arastele vaan pikemminkin tulee liiankin uteliaana luokse tökkimään. Rakastaa kaikenlaista touhuamista ja pelottavan räminäpostilaatikon kohdatessaankin meidän Apri menee tutkimaan kummastusta eikä todellakaan lähde minnekään karkuun.

Ratsastaessa Aprin rohkeus ja itseluottamus vähän kostautuvat, sillä neiti on varsin temperamenttinen ratsuna. Aprin kanssa täytyy olla hyvin tiukkana apujensa kanssa ja neidin käyttäytymisen suhteen: tamma osaa riekkua, jos huomaa, että ratsastaja ei ole täysin varma kuka määrää. Vaikka ei säikykään mitään, saattaa kokeilla, voisiko tänään loikkia tuulenpuuskista muiden hevosten innostamana taiko antaisiko ratsastaja tänään kulkea sivuttain taipumisen sijaan. Apri kuitenkin myös nauttii, kun ratsastaja sanoo että näin tehdään ja laittaa tammaan vähän painetta, usein Apri kulkee parhaiten häntä vähän pyörien. Aprilla on u-p-e-a-t askeleet ja neiti liikkuu luonnostaan ryhdikkäänä, ja osaa kyllä tehdä ne vaativatkin liikkeet täydellisesti ilman pukkeja ja kurvailuja.

Esteillä Apri on perinyt vanhempiensa hyvän tekniikan ja temperamenttinsa ansiosta tuo vielä sen voitonjanon mukaan peliin. Hyppää varsin räjähtävään tyyliin eikä sovi herkille ratsastajille, vaikka pysyykin edestä kevyenä vaikka vähän rällästäisi esteiden välissä. Pudottaa harvoin omasta syystään, ja osaa kyllä ilmoittaa, milloin ratsastaja tekee liikaa virheitä. Toisaalta Apri on myös hyvä yhteistyökumppani, sillä ratsastajan kanssa johon tamma luottaa, neiti tekee todella kaikkensa.

Suku ja jälkeläiset

i. Weltkönig ERJ I holst m 169cm	ii. Weltmästäre holst m 171cm	iii. Weltmeister
		iie. Amorita
	ie. Rubina holst rt 166cm	iei. Robin
		iee. Minnie
e. Marsannay 285 westf trn 164cm	ei. Chardonnay westf rt 166cm	eii. Jackman xx
		eie. Special Beacht
	ee. Magnolia 285 westf trn 163cm	eei. Stormweinen
		eee. Mabella

01. fwb t. Arcana (i. Parco Cito SWA), s. 15.11.2013

Kilpailutiedot

Ominaisuuspisteet	Tasot
Hyppykapasiteetti ja rohkeus: 2895.88 Nopeus ja kestävyys: 0.00 Kuuliaisuus ja luonne: 3761.09 Tahti ja irtonaisuus: 0.00 Tarkkuus ja ketteryys: 0.00 Esteratsastuksessa 6656.97 op. (vaikeustaso 11)	ERJ maksimitaso: 10 Koulutustaso: re 160cm Kilpailee vain porrastetuissa kilpailuissa. Reaaliaikainen tilanne löytyy rekisterisivulta.

Näyttelytulokset
10.08.2013 VSN, 4-4½-4½-3½-3½-3½-4-4-2½-3 = 37 p., CH

Hevoskantakirja - marraskuun tilaisuus 2013
20 - 19 - 16 - 18 = 73p. KTK-II
hyvät tyypit, erittäin kaunis ja tammamainen, pitkä kaula, säkä ok, hieman notkoselkää, hyvä vahva takaosa, ej takanoj, vennoht vuohiset, tj ok

Päiväkirja

22.05.2013 // Estevalmennus (valmentaja Juli)
"Pidin tänään estevalmennusta Assille ja Aprille, ja hevosen nuoresta iästä johtuen päätin, että harjoittelemme pääasiassa rauhallista esteelle tulemista sekä täsmällistä hyppäämistä. Esteiden korkeus ei ollut tänään se tärkein asia, vaan hevosen yhteistyökykyisyys ja kuuliaisuus. Olin rakentanut maneesiin pienen radan: ensin ihan vain puomeja, pieniä pystyjä sekä loppuun pari matalahkoa okseria. Jo heti aloittaessa puomit olivat melko lähekkäin toisiaan, minkä ajattelin kehittävän Aprin etujalkojen tekniikkaa ja notkeutta. Tämä olikin ratsukolle aivan lastenleikkiä ja tajusin, että Apri vaatii hieman haastavampaa työskentelyä nuoruudestaan huolimatta. Piakkoin ohjeistin teidät hyppäämään pystyjä. "Suora linja estettä kohti, äläkä päästä tammaa kaahamaan, vaan ratsasta sitä määrätietoisesti ja rauhallisesti." Ohjeisin kentän laidalla, kun Assi ratsasti sulavasti tammaa estettä kohti. Apri koitti aluksi hieman kaahailla, mutta muutaman harjoituskerran jälkeen se alkoi ymmärtää ratsastajansa vaatimuksia, ja rauhoittui kuuliaiseksi avuille. Kun puolisen tuntia oli kulunut, ajattelin mielenkiinnon vuoksi korottaa vielä vähän esteitä. Lopuksi ne olivat noin 100 cm korkuisia, jolloin Apri sai jo vähän työstää hyppyjä enemmän. Kehoitin Assia antamaan Aprille tilaa hyppyihin, sillä Apri hyppäsi erittäin lennokkaasti ja vahdikkaasti, eikä liiallinen pidättäminen saanut kuin hevosen hermostumaan. Yleisesti ottaen koko valmennus sujui erinomaisesti, ja Aprilla on selkeästi kapasiteettia korkeille radoille. Se hyppää melko energisesti ja toisinaan tuntuu turhankin vauhdikkaalta, mutta toisaalta ratsastaja osaa myötäillä tamman liikkeitä hienosti, ja tasapainottaa näin hyppyjä. Teistä tullaan aivan varmasti vielä kuulemaan kilparadoilla, hienoa yhteistyötä!"

19.05.2013 // Kevään koulutuspäivitys
Aprista on kasvanut energinen nuorineiti, tamma lähenee jo viidettä ikävuottaan! Koulutuksesta on vastannut vakivalmentajamme Kalle Sinitalo, jolla on kyllä ollut tässä tammassa tekemistä. Apri on alusta lähtien ollut nopea oppimaan, mutta vain silloin, kun neitiä itse huvittaa. Tamma on todella omapäinen tapaus, ja välillä Kalle on joutunut mukaviin rodeoihin neidin ollessa pahimmillaan. Oppi on kuitenkin mennyt perille, ja mikään kauhukakara ei Apri ole - perus estehevonen estehevosen temperamentilla. Kalle onkin kehunut, että kun tamma vain jaksaa kuunnella on Apri todella herkkä ja aktiivinen hevosenalku. Esteitäkin on tamma päässyt kokeilemaan, ja mikä hyppy sieltä tuleekaan! Toki mukana on usein myös vähän pukkeja ja neidin omaa riekkumista, mutta eiköhän Apri harjoitusten ja iän myötä vähän tasaannu. Kilpakentille olisi myös tavoite päästä nyt keväällä, ikäluokassaan tamma pärjäisi varmaan todella hienosti. Lämpimämmät kelit sopivat myös selkeästi paremmin Aprille kuin viileät, tamma on rauhoittunut asteittain asteiden kohotessa. Ehkä kesällä Apri onkin jo aivan selväpäinen?

18.05.2013 // Ensimmäinen maastoreissu (kirjoittajana ja ratsastajana Noka)
"No niin, sitten mennään!" hihkaisin ja ohjasin Aprin tallipihasta lähtevälle metsätielle. Raippa oli tukevasti matkassa, olihan minua suorastaan peloteltu tamman temperamenttisella luonteella. Hyvillä fiiliksillä lähdettiin kuitenkin maastoon ja Apri tuntui olevan vain innoissaan uudesta ulkoilutusmuodosta - niin, eihän tamma ollut aikaisemmin maastossa käynytkään. Kaverin kanssa olisi varmasti ollut turvallisinta lähteä liikenteeseen, mutta ääh yllytyshulluna sitä kaipaa elämäänsä pientä jännitystä.

Apri katseli uteliaana ympärilleen ja kiersi välillä turvallisesti tien toisen laidan kautta, jos ojassa näkyi heiluvan epäilyttäviä horsmia. Hyvän ravipätkän tullessa vastaan keräsin ohjat, tein pari puolipidätettä ja pyysin tammalta ravia. Lennokkaasti se lähtikin liikkeelle, tosin vähemmän ratsumaisesti pää kohti taivasta. "Raaauha, ei me montéa mennä", rauhoittelin ja sainkin tehdä selässä ihan kunnolla töitä, ennen kuin tamma rentoutui ja muuttui ryhdikkääksi omaksi itsekseen. "Hyyyvä", kehaisin ja pääsin nyt itsekin nauttimaan niin kovasti kehutuista liikkeistä. Ja täytyy kyllä sanoa, että wau! Harvemmin sitä on päässyt näin upeasti liikkuvan hevosen selkään.

Juuri kun sitä ehti päästä vauhdin ja liikkeiden hurmasta kiinni, päätti Apri kokeilla ratsastajansa terävyyttä ja tamma otti megaloikan sivulle. Jalustin irtosi, mutta sain painettua takapuoleni satulaan ja pysyin kuin pysyinkin selässä. Rauhoitin tamman käyntiin, nappasin jalustimen jalkaan, henkäisin syvään ja takaisin raville. "Jasso, sun kanssasi ei ilmeisesti vain nautita maisemista", naurahdin ja otin muutaman temponvaihtoharjoituksen. Säätövaraa löytyi hyvin ja näköjään pienellä aivojumpalla Apri liikkui, jos mahdollista, vieläkin paremmin.

Ensimmäinen laukkasuora alkoi siintää edessä. Tein muutaman puolipidätteen ja rauhoitin tamman menoa, istuin satulaan ja annoin laukkapohkeet. Apri suorastaan loikkasi laukalle ja lähti innoissaan pinkomaan pehmeää suoraa eteenpäin. Välillä tamma yritti taas kokeilla, kuinka hyvin olin hereillä, mutta aina korvien kääntyessä painoin pohkeet tiukemminvasten tamman kylkeä ja pyysin lisää vauhtia. Kovaa siinä mentiinkin ja suora päättyi sopivasti pitkään ja suhteellisen jyrkkään nousuun. Ilman minkäänlaisia ongelmia Apri laukkasi mäen laelle saakka, mutta ei ottanut pahakseen, kun annoin siirtyä raville. Ravasimme hetken vapain ohjin, jotta molempien hengitys ehti tasaantumaan ja annoin sen jälkeen luvan kävellä. Taputin tamman hikistä kaulaa ja kehuin samalla.

Laskeuduimme hiekkatieltä metsäpolkua pitkin alemmas ja puiden suojassa oli mukavan viileää. Apri ihmetteli vierellä liikkuvan puron solinaa ja vähän kavahti pusikosta lehahtanutta pikkulintua. "Höpsö olet", huokaisin ja rapsutin tammaa harjan juuresta. Polku alkoi nousta loivasti ylämäkeen, joten keräsin ohjat ja kannustin Aprin jälleen raviin. Ravasimme mäen päälle ja jatkoimme siitä matkaa edelleen ravissa. Apri ravasi varmoin ottein kantojen ylitse ja taipui mutkissa nätisti.

Polku leveni vanhaksi kärrytieksi ja pohja oli sen verrainen tasainen, että uskalsin pyytää Aprilta laukkaa. Tamma loikkasi jälleen innokkaasti laukalle, mutta tällä kertaa en antanut vain mennä, vaan vaadin rauhallisempaa menoa. Apri nakkeli äkeissään niskojaan ja pyöräytti häntäänsä, mutta alistui kohtaloonsa ja matka jatkui rauhallisemmassa laukassa. Nousin kevyeen istuntaan ja annoin tammalle tilaa käyttää koko selkäänsä. Soratien tullessa vastaan hidastin Aprin raville ja ohjasin sen tien viertä seuraavalle ruohokaistaleelle, jossa oli hyvä hoitaa loppuverryttely ravissa. Pidin ensin ohjastuntuman ja tamma liikkui ryhdikkäänä ja oikein venytti etujalkojaan. Pikkuhiljaa löysäsin ohjaa ja lopulta ravasimme täysin vapain ohjin. Aprilla ei ollut kiire mihinkään ja sain pelkällä istunnalla siirrettyä tamman käyntiin.

Loppukäyntien aikana en antanut huomioni edelleenkään herpaantua - aikaisemmasta oppineena, vaan varauduin kaikkeen mahdolliseen, mutta Apripa käveli kaikessa rauhassa kohti kotia. Hienostihan tämä lenkki meni!"