Cabasset rotu, sukupuoli: hannoverinhevonen, ori väri, säkäkorkeus: punarautias 169cm syntynyt: 25.07.2018, ikääntyy satunnaisesti, nyt 4v. kasvattaja: Gestüt Ecesis, Saksa omistaja: Antonia N., VRL-01285 painotus ja koulutus: rataesteet: 160cm rekisterinumero: VH19-011-0001

Kyseessä on virtuaalihevonen

Luonnekuvaus

Cabasset on Kruunun estetoivo, joka on omistajansa silmissä täydellinen. Antonian mukaan Calle - tallihenkilökunnan Bassetti - on "vähän ehkä reaktiivinen", mikä tarkoittaa kaikille muille hyperaktiivista toheloa. Calle voittaa kaikki tallin tammat dramaattisuudellaan, oli kyseessä sitten uudet suojat, uusi asukas tallissa tai vääränmuotoinen lätäkkö. Ratsastaessa Calle osaa hypätä, mutta kaikki muu on ratsastajasta kiinni. Jos selässä ei ota lähes armeijallista kuria, on tuloksena paikoillaan loikkiva Calle, joka ei muka voi liikkua kuin kahdella jalalla. Oikeiden palasten löydyttyä ori on hieno ratsu, mutta harva uskaltaa tämän kuumakallen selkään.

Suku ja jälkeläiset

Kilpailutiedot

Ominaisuuspisteet	Tasot
Hyppykapasiteetti ja rohkeus: 0.00 Nopeus ja kestävyys: 0.00 Kuuliaisuus ja luonne: 0.00 Tahti ja irtonaisuus: 0.00 Tarkkuus ja ketteryys: 0.00 Esteratsastuksessa 0.00 op. (vaikeustaso 0)	ERJ maksimitaso: 10 Koulutustaso: 160cm Kilpailee vain porrastetuissa kilpailuissa. Reaaliaikainen tilanne löytyy rekisterisivulta.

Päiväkirja

16.04.2019 // Estevalmennus (valmentajana Eveline Boelens)
Hauskalla päämerkillä varustettu raudikko ori toi valmennukseen vähän vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Kimot tammat, Unski ja Sofi, molemmat vilkuilivat lajitoveriaan silmäkulmista ja olivat hieman varpaillaan, kun Calle päätti heti alkuun vetää pienen pukkikohtauksen. Antonia oli ilmeisesti jo tottunut tähän, eikä ori onnistunut jalkauttamaan ratsastajaansa — ainakaan vielä.

“Just noin, anna sille tekemistä,” sanoin Antonialle joka onnistui välttämään seuraavan kohtauksen kääntämällä orin voltille. “Jos se alkaa kettuilemaan sulle, niin muistuta sitä sillä esteraipalla lavalle. Callen kanssa sama juttu kuin Sofilla; pidä se liikkeessä. Mitä enemmän se liikkuu ja tekee, sitä vähemmän sillä on mahdollisuuksia nakella niskoja.”

Calle alkoi jättää varsinaiset pukkikohtaukset ja muut vastaavat pois verryttelyjen aikana, mutta vauhtia ja touhotusta ja orilla oli edelleen liikaa. “Istu syvälle satulaan, avaa lonkkia vähän enemmän ja pakota se istunnalla rauhottumaan. Ohjasta ota mieluummin nopeita puolipidätteitä kuin pitkiä vetoja, ettei se jää sinne kiinni. Tee paljon pysähdyksiä ja siirtymisiä ja yritä saada se istunnalla hallintaan. Jos Calle ei kuuntele, voit ottaa kovemman pidätyksen, mutta älä jää vetämään yksitoikkoisesti. Jos laukka karkaa käsistä eikä mikään muu auta, käännä se aitaa päin, pakota pysähtymään ja aloita alusta kun se rauhoittuu ravissa ja käynnissä.” Varsinaisilta käsistä karkaamisilta onneksi vältyttiin, ja Antonia pääsi istunnan kanssa enemmän vaikuttamaan hevoseensa verryttelyn loppua kohden.

Verryttelyesteenä toimi puomikujassa oleva kavaletti. Ratsukko suoriutui kavaletista oikeastaan ihan ongelmitta ja rauhallisesti, mutta kun estettä nostettiin, alkoi Calle taas käymään kierroksilla. “Voit istua kolmipisteistunnassa hyppyyn asti, mutta yritä olla mahdollisimman lähellä satulaa. Jos Calle lähtee kiihdyttämään liikaa, istu ihan alas asti. Ota esteen jälkeen ori heti hallintaan ja vaikka pysähdys, jos se meinaa innostua.” Antonia aloitti suosiolla esteen jälkeen pysäyttämisellä, ja vaikka Calle nakkeli niskojaan ärtyneenä, alkoi se vähän jo rauhoittua. Ratsukolla ei ollut itse hypyssä mitään ongelmaa — raudikko hyppäsi taidokkaasti ja hyvällä ilmavaralla, joten kehitettävää oli selkeästi esteiden välillä.

“Okei, Antonia. Pysty-pysty linjalla pidä huolta siitä, että Calle on kuulolla eikä lähde esteen jälkeen mellakoimaan, vaan että se keskittyisi. Ota esteiden väliin vaikka pysähdys tai tee kavaletin ympärille voltti, jos siltä tuntuu.” Raudikko oli taas vauhti päällä, kun sille annettiin uusi tehtävä. Muutaman koitoksen jälkeen todettiin Antonian kanssa, että voltti olisi pysähdystä parempi vaihtoehto ja sopi Callelle paremmin. Useamman toiston jälkeen ori alkoi taas rauhoittua, ja suoritti linjan ilman volttiakin Antoniaa kuunnellen.

“Callen kanssa unohdat kaiken, mitä sanoin Matteolle ja Sylville,” naurahdin. “Vaikka aaltoesteen ja sarjan väli on pidempi, älä anna Callelle mahdollisuutta päästä nostamaan kierroksia. Ota sitä mieluummin vaikka vähän enemmän kokoon ja päästä ennen sarjaa taas takaisin. Jos tuntuu siltä, ettei ori kuuntele sua, niin otat sen sitten voltille tai pysäytät kokonaan.” Antonia nyökkäsi vastaukseksi, ja otti Callen kanssa hyvän laukan ympyrällä ennen linjalle suuntaamista.

Antonia joutui tekemään voltteja ja pysähdyksiä paljon. Todella paljon. Calle ei meinannut kuunnella ollenkaan, mikä voi osaksi johtua siitä, että se alkoi jo hieman väsymään — ehkä enemmän henkisesti kuin fyysisesti. “Okei, ota sen kanssa hetken aikaa ihan pitkin ohjin käyntiä. Hypytän Sylvin ja Matteon loppuun, niin jatketaan sen kanssa hetken päästä,” totesin ja hieroin ohimoitani. Huoh. Luulin jo, että Calle olisi rauhoittunut.

Pieni tauko teki onneksi raudikon hermoille — sekä mun — ihan hyvää. Kun Matteo ja Sylvi siirtyivät omien ratsujensa kanssa loppuverryttelyihin pienemmälle kentälle, pääsimme rauhassa Callen ja Antonian kanssa rataan kiinni. Voltteja ja pysähdyksiä piti edelleen tehdä, mutta kun Antonia jaksoi pitää rautaisen otteen kuumasta oristaan, saatiin loppua kohden hyviäkin suorituksia — vielä ilman voltteja ja pysähdyksiä !

“Kotiläksyksi annan esteiden välit. Mitä tapahtuu ennen estettä, mitä sen jälkeen ? Ori hyppää ihan hemmetin hienosti, mutta välit ovat sen ongelmakohta. Sarjan se näköjään hoitaa ihan ongelmitta, koska se ei ehdi tehdä mitään siinä välissä,” naurahdin ja jatkoin, “mutta pidemmillä väleillä sille tulee kiire päästä jo seuraavalle esteelle. En kuitenkaan väitä, etteikö se olisi hyvä piirre; sitä kannattaa hyödyntää aikaradoilla, mutta senkin pitää tapahtua hallitusti.” Antonia kyseli vielä muutamia vinkkejä ja pohdittiin vielä hetki yhdessä hyviä tehtäviä, mitä ratsukko voisi treenata kotona.

04.01.2019 // Ensimmäiset hankitreenit
Cabasset on nyt ollut hetken Kruunussa ja tänään ajattelimme, että olisi aika esitellä orille hankitreenin salat. Edellispäivänä Callella ratsasti ratsuttajamme Linn, joka vannoi, ettei Kruunussa ole aikaisemmin ollut yhtä pösilöä hevosta. En ymmärtänyt, mistä lausahdus juonsi peränsä, sillä Calle vain pelästyi kymmenisen kertaa samaa maneesinkulmaa, mutta sen jälkeen meni sen ohi kiltisti! Sai Linn orin kanssa kivojakin pätkiä, joten hyvä tästä tulee. Kapusin rautiaan ratsuni selkään tallipihalla, mikä onnistuikin vain pienen sivuloikan kautta. Linn nousi vierellä kaveriksi valitun Diablen selkään, joka katsoi nuorempaa oria vähän kummastuneena sen liikahdellessa allani kuin steppitaiteilija.
"Ihan rauhassa vaan, lumi ei syö sinua", mutisin Callelle ohjatessani sen läheiselle pellolle. Ori pöristeli sieraimiaan lumen putoillessa sen ympärillä.
Ensimmäiset kierrokset pellolla minusta tuntui, että vietimme enemmän aikaa ilmassa kuin pellon pinnalla, mutta Calle pysyi kuitenkin pehmeänä kädestä, vaikka uusi tilanne jännittikin, mistä olin iloinen. Askellaji vaihteli niin tikitys-ravista liitelyyn ja laukan eri asteisiin, mutta ainakin ori sai treeniä kerrakseen. Pyörimme hangessa tällä kertaa vain parisenkymmentä minuuttia ja lähdimme heti, kun Calle alkoi kuunnella minua pöllöilyn sijasta. Ori höyrysi kauttaaltaan, mutta muisti vielä vesiboksissa kauhistua vesisuihkua, ennen kuin huokaisten alistui pesulle.

01.01.2019 // Uuden vuoden hevonen
Haikein mielin olin laittanut tallin ainoan esteorin Grimdarkin myyntiin Suomeen Decnelle. Tiesin päätöksen olleen oikea, sillä jo vuosien ajan Grim oli vain pyörinyt tallin ja tarhan väliä, ja joku toinen pystyisi antamaan sille paremman kodin. Tieto ei kuitenkaan auttanut ja Kruunussa kuljettiin hipsien Grimin karsinan ohitse. Eräänä päivänä jo kunnioitettavaan ikään päässyt tallimestarimme ei kuitenkaan enää jaksanut käytöstäni vaan iski eteeni Saksan myyntitallin esitteen.
"Olen merkannut yhden muistiin", Kaarle murahti, "se sopisi esittelytekstin perusteella tähän huusholliin".
Avasin kädet hieman täristen hiirenkorvalla merkityn sivun, josta minua katsoi rautias ori.
"Oriversio mun rautiaista hannovertammoista", huokaisin ja istahdin esite kädessä kottikärryihin. Niin vain siinä sitten kävi, että Kaarlen merkitsemä rautias saapui tallille kuukauden päästä. Trailerista astui pörheästi kävelevä Cabasset, joka ei ollut pysyä paikoillaan suojien poisottamisen aikaa korvien viipottaessa propellia pään päällä. Kun ori oli vielä kaataa sitä taluttavan Kaarlen kumoon äkkipysähdyksellään nähdessään lähitarhan shetlanninponit, olin aivan myyty uudelle, aivan varmasti gp-tason esteorilleni.