| Alussa olivat suo, kuokka ja Assi
Nykyään on laukkaavia tallityöntekijöitä, nauravia poneja ja kukkulankuningas Assi. Nurias Ponnystuteri on hyvin toimiva laitos, tai ainakin omistaja pyrkii tähän - demokratiaa ei täällä tunneta. Ruotsin aivan eteläkärjessä sijaitsemisen ansiosta kelit ovat ympäri vuoden siedettäviä, vaikka tallihenkilökuntalaiset joutuvatkin talvella harrastamaan jouluhullun Assin perässä aina pukinmetsästyksestä hiihtoratsastukseen läheisellä "Sjö"-järvellä (kukaan ei ole vielä uskaltanut kertoa naiselle, ettei Sjö ole järven nimi vaan järvi ruotsiksi).
|
|
| Kummitusten paratiisi
Nurian tilan rakennukset, päätallirakennusta ja maneesia lukuunottamatta, ovat jopa 100-vuotta vanhoja ja läheisen Söderön-kylän vanhusten lempimiljöö kummitustarinoille. Nuriassa lankut narisevat, ovet paukahtelevat pienestäkin tuulenvireestä - tai tuulettominakin päivinä - kiinni ja monet ovat vannoneet, että metsässä voi kuulla naurua.
Lienevät kuulleet ylirasittuneen Assin käkätystä, mutta Nuria on todella omanlainen ympäristönsä, jossa voi pimeällä tuntea vastustamatonta halua juosta. Ponit sen sijaan rakastavat olojaan, ja usein ratsastaja saa huomata yleensä niin säikyn ratsunsa höristävän korviaan siinä missä ratsastaja on valmis karauttamaan takaisin talliin pensaiden alkaessa muuttaa muotoaan.
|
Tallin peruspilarit: henkilökunta
|
Mitä olisikaan talli Ruotsissa ilman ruotsalaisia komistuksia lappamassa lantaa ilman paitoja? Assin mielestä ei mitään. Nurian henkilökunta koostuukin lähinnä parhaimmassa iässä olevista urhoista: vakituisina tallipoikina ovat Jonas Elberg ja Ben Thomas ja tallimestarina Alexander Verlund. Naisia Nuriasta löytyy Assin lisäksi tallityttö Linnea Lind sekä hänen sisarentyttärensä 9-vuotias Mona, josta Assi on vakaasti päättänyt tehdä seuraavan ratsastuksen maailmanmestarin. Tallin oma valmentaja on pelottavaakin pelottavampi Tove Åre, joka ottaa Assin kanssa yhteen harva se päivä.
|
|
