virtuaalihevonen Routapirtin Rae

Jostain syystä kaikki kenttäorini ovat luonteeltaan ihanteellisia tapauksia, kun sitten taas tammojen kohdalla onnistun hankkimaan ne kahelit- siis hieman haastavaluonteisemmat. Routapirtin Rae eli Raakku - miten voikaan olla, että näin lyhytnimisellekin otukselle täytyy keksiä lempinimi - on säpsäkkä ikiliikkuja, joka ei ole kyllä kiltiltä isältään perinyt juuri mitään, kaiken vain vauhtipää emältään. Tai no, on Raakku käsitellessä kiltti, mutta kamalan töhö. Tamma näyttää kiinni sidottuna kuin se olisi täynnä kirppuja, sillä Raakku steppailee narun antamissa puitteissa edestakaisin jatkuvasti. Helpompi saattaakin olla antaa tamman olla irti karsinassaan, mutta tällöin hoitaja joutuu seikkailemaan joka nurkat tuhannetta kertaa nuuhkivan Raakun perässä. Turhautunut Raakku kiinni vai vapaasti liikkuvana, siinä onkin jokakertainen kysymys. Taluttaessa neidillä on hassu tapa lähteä hiihtämään hirveän määrätietoisesti johonkin suuntaan heti karsinasta tai tarhasta ulos tultuaan, ja usein taluttaja jää jälkeen, kun tamma jo painaa menemään. Mitään tietoahan Raakulla ei ole siitä, mihin mennään, mutta täysiä täytyy lähteä joka tapauksessa.

Ratsuna Raakku on kauhea säheltäjä, kuten ehkä on voinut päätellä jo sen käsittelytilanteista. Raakun kanssa kaikki lähtee liikkeelle vasta sitten, jos tamman saa rauhoittumaan ja kuuntelemaan. Siihen saakka tamma kyllä muka menee sinne minne ratsastaja pyytää, mutta ohjien nyppiminen, ylimääräisten askelien laittaminen sinne tänne ja kaikenlainen oma touhuaminen vaikuttavat siihen, ettei tamma kyllä avuilla tai kuulolla ole. Selässä saa olla yllättävänkin tiukka, jotta Raakku tajuaa, että nyt pitäisi kuunnella. Paino sanalla pitäisi, sillä aina tamma ei jaksa keskittyä vaikka tajuaisikin että nyt pitäisi, jolloin koulukiemurat kannattaa unohtaa kokonaan. Hyvinä päivinä Raakku on varsin hieno kouluratsukin, sillä se pystyy kokoamaan itsensä todella komeasti ja moottori ei lopu koskaan kesken. On tammalla toki niitäkin päiviä, jolloin jokainen pohjeapu aiheuttaa vain vinkaisun ja pukin, jolloin myös kannattaa todeta, että tänään on maastopäivä.

Esteet tuntuvat rauhoittavan Raakkua, jonka aivot tuntuvat välillä käyvän ylikierroksilla. Rataesteillä ratsastajan täytyy olla vähän enemmän tukena, sillä huolettomana tyyppinä Raakku ei aina jaksaisi niin miettiä, mistä ponnistus kannattaisi tehdä, jolloin myös puomeja tulee rataesteiltä helpommin alas. Maastoesteet taas ovat ehdottomasti Raakun vahvin osuus, sillä jykevämmät esteet aiheuttavat jopa meidän Raakussa kunnioitusta ja vauhtia nyt riittää pidäteltäväksi saakka. Tamman ei kuitenkaan kannata edes maasto-osuudella käydä aivan vallattomaksi, sillä välillä neidin ratkaisut voivat olla ratsastajan mielestä aivan uhkarohkeita. Kisapaikoilla Raakku on täysin elementissään, sillä se rakastaa muita hevosia ja hälinä ei meidän touhuajaa stressaa.

Sukutiedot

Kilpailut ja ominaisuudet

Näyttelytulokset:
-

Päiväkirjamerkinnät