Kurjen Luulyhde

rotu, sukupuoli:suomenpienhevonen, tamma
väri, säkäkorkeus:punarautias (hopea) 142cm
syntynyt: 02.11.2019, satunnainen ikääntyminen, nyt 0v.
kasvattaja:Aino Kurkinen, Kurjenpesä
omistaja:Assi, Murroksen ratsutila, VRL-01285


painotus ja koulutus:yleispainotus: helppo A, 95cm, helppo
rekisterinumero:VH19-018-1003

Luonnekuvaus


Kurjen Luulyhde eli Lyyli on ehkä pienhevosen mitoissa ja suloinen, mutta luonteensa puolesta tamma on temperamenttisin koko tallin hevoskunnasta. Ja se on paljon sanottu, kun talli on puoliksi täynnä temperamenttisiksi tituleerattuja welshejä. Ei käynyt kasvattajan toive toteen siitä, että varsa perisi enemmän luonnetta isältään. Lyyli on nimittäin lähes yhtä herkkis kuin emänsä ja lisäksi vielä itsepäinenkin. Lyylin mielestä asioiden pitäisi mennä tietyllä - hänen - tavallaan, ja kun niistä poiketaan, saa tamma pikkutyttömäisen raivarin. Neiti on onneksi kovin ilmeikäs hevonen, joten tammasta näkee heti, milloin häntä alkaa viuhtomaan ja korvat kääntymään luimuun, jolloin kannattaa ottaa askel taakse ja rauhoittaa tilanne. Lyylissä ulkomuoto kyllä hämää todella paljon, ja vieraat usein ihmettelevät, kun tallihenkilökunta varoittelee korvat hörössä olevasta Lyylistä.

Ratsuna Lyyli on pinkeä. Huvittava sana, mutta ratsastaessa kun tuntuu, että alla oleva hevonen, vaikka ponikokoinen onkin, on valmiina pinkaisemaan mihin suuntaan tahansa kuin ilmapallo, ei se ole mikään rauhallisin tunne. Lyyli on perinyt emänsä herkkyyden, ja usein alkutunti menee siihen, että tamma juoksee johonkin suuntaan ratsastajan painettua jalat kylkiin. Toisin kuin neidin emällä, Lyylillä tämä herkkyys on osittain tamman testailua. Selässä saa ihan normaalisti olla ja ratsastaa, mutta jos ratsastaja kohtelee Lyyliä silkkihansikkain eikä vaadi kuuntelua, vie Lyyli tätä tyytyväisenä 6-0 läpi tunnin ja reagoi kaikkeen dramaattisesti. Lyyli on vähän turhankin viisas tapaus, mikä toisaalta näkyy ratsastajien testaamisessa ja toisaalta nopessa oppimisessa - niin hyvässä kuin pahassa.

Esteillä Lyylillä on kaksi vaihdetta: hienosti ja rauhallisesti tai huonosti ja kovaa. Neidillä on se huono puoli, että se ottaa kovin helposti nokkiinsa. Niin kauan kun pudotuksia tai huonoja lähestymisiä ei tule, Lyyli etenee tyytyväisesti. Auta kuitenkin armias, jos ratsastaja tekee virheen tai puomi kolahtaa, silloin Lyyli heittää pyöreää takapäätään ja hurjistuessaan lisää vauhtia ylinopeuteen. Kannattaa siis ratsastaa hyvin. Maastoesteillä sama meininki jatkuu, mutta onneksi tamma on vähän oppinut sietämään estekosketuksia. Kilpailupaikoilla Lyyli ihme ja kyllä viihtyy, tämänkin piirteen on siis perinyt emältään. Hyvä siinä on selitellä, että tässä on yksi tallin hankalimmista olennoista, kun toinen menee vierestä korvat hörössä pienet jalat viuhtoen kuin kouluratsulla konsanaan ja aivan innoissaan kaikesta vilskeestä.

 

Suku ja jälkeläiset

i. Lemmonliekki KTK III
sph hpvkk 145cm
ii. Murroksen Hohto KTK II, SLA I, KRJ I, KERJ I
sh vkk 158cm
iii. M.L. Leiskaus
iie. Heljätär KTK II
ie. Vampyyritar KTK III SLA I KRJ II ERJ II sph hpm 146cm iei. Palkkionmetsästäjä YLA3 SLA II
iee. VIP MVA Fn Kadonnut Kaupunkiin KTK II
e. Ch Kuurtolan Pöö KTK II
sph rt 142cm
ei. VIR MVA Ch, VSN Ch Tiilikan Jörö KTK II sph prt 146cm eii. Jörmy
eie. Hattarainen YLA2 SLA I KRJ II
ee. M.B. Pisku SLA II KRJ II ERJ I sph prt 142cm eei. Pukatti KTK II SLA I ERJ I
eee. Gielas YLA2 KTK III SLA II

  Jälkeläiset
Emälinja: eee. Gielas
-

Kilpailutiedot

  Ominaisuuspisteet   Tasot

Hyppykapasiteetti ja rohkeus: 0.00
Nopeus ja kestävyys: 0.00
Kuuliaisuus ja luonne: 0.00
Tahti ja irtonaisuus: 0.00
Tarkkuus ja ketteryys: 0.00

Kouluratsastuksessa 00.00 op. (vaikeustaso 0)
Kenttäratsastuksessa 00.00 op. (vaikeustaso 0)


KRJ maksimitaso: 4
KERJ maksimitaso: 2
Koulutustaso: helppo A, helppo

Kilpailee vain porrastetuissa kilpailuissa.
Reaaliaikainen tilanne löytyy rekisterisivulta.

Näyttelytulokset:
-
Kantakirjakelpoinen

Päiväkirja

03.11.2019 // Syntymä, kirjoittanut kasvattaja
Vuorokausi oli juuri vaihtunut, kun varsomiskamerassa alkoi näkyä liikettä. Vähän erilaista. Voi pientä Pöö-parkaa, vaikka varsominen sujuikin ongelmitta, tammaraasu oli selkeästi tuskainen ja vähän hädissään koko tapahtumasta. Tamman emänhörinäkin kuulosti puoliksi järkyttyneeltä, ’Mikä tuo on, teinkö minä sen?’, ja näin jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt ottaa video Pöön ja varsansa ensihetkistä. Tai edes kuva. Mutta enhän minä tajunnut, seisoin vain typerä hymy huulillani katsomassa karsinassa makoilevaa kaksikkoa, varsaansa hölmistyneenä nuolevaa Pöötä sekä aivan yhtä hämmentyneen näköisenä suutaan aukovaa varsaa. Pöön herasilmä ainoastaan korosti hölmistynyttä vaikutelmaa.

Kaikesta uudesta kauhistunut, hieman stressaantuneen oloinen Pöö arasteli ensin kosketustani steppaillen rauhattomana tullessani tarkistamaan jaloilleen noussutta varsaa. Rauhallinen jutustelu ja ryntäiden rapsutteleminen onneksi tehosivat tälläkin kertaa, vaikka pikkutamma pysyi jokseenkin huolestuneen oloisena. Olin tosin osannut varautua jo etukäteen Pöön olevan sitä huolistressaavaa emäosastoa. Tulokas paljastui tammavarsaksi. Syötävän söpö, pieniturpainen ja minikorvainen sydäntenmurskaaja. Onneksi, voi onneksi olin toitottanut kaikille tutuilleni etukäteen kovaan ääneen, että Pöön esikoinen menee myyntiin, tai saa sen ostaa vaikka suoraan mahasta. Kiusaus pitää pikkuneiti sulokorva kasvoi joka silmäyksellä, jonka varsaan loin. Pikku koipeliini seisoi kaikki jalat komeasti harallaan emänsä vieressä, maitoa pitkistä turpakarvoistaan valuen. Mokoma sotkupetteri…ina, jo nyt. Eikä Pöö näyttänyt tietävän, olisiko tässä nyt kauhuissaan vaiko ylpeä. Uunituoreen emän elämänvaiheen iloja?