Nimivastine- ja esikuva-Kropsu on asumaton retkisaari; vieraslaiturit, nuotiopaikat ruokailukatoksineen, koko hoito. Tämä hevos-Kropsu taas on loistava seuramies, rauhallinen, hiljainen ja rehti työmyyrä, ihmisten kanssa viihtyvä nallekarhu sekä luottoratsu. Ehkä nimi oli enne tai tässäkin asiassa kävi tuuri, kun hienoluontoisen hevosen nimen esikuva on suosittu retkikohde eikä karun kivikkoinen joutomaa.
Aina mallikkaasti käyttäytyvä liinakko seisoo sievästi läpi raspaukset, kengitykset, klippaukset, pesut, loimitukset, harjaukset.. Mitä ikinä pitääkään saada tehdyksi, Kropsun kanssa homma hoituu helposti. Ori luottaa ihmisiin täysin pysyen suorastaan ihailtavan rentona vähän inhottavissakin toimenpiteissä (klinikalta kertoivat tämän olevan helpoin letkutus-/tähystyspotilas ikinä). Täysi kymppi käytöksestä sekä muutama tähtitarra reissuvihkon reunaan. Helpon, mutkattoman käsiteltävyytensä vuoksi Kropsu passaa kotioloissa sen orikokemattoman työntekijän niin sanotuksi opetushevoseksi. Vieraissa paikoissa Kropsu ei ala mylviä tai hillua kahdella jalalla, mutta on se heti enemmän elossa ja valppaana, virittyneempi kuin mitä kotona rentona tuttujen hevosten seassa löntystellessään. Tietenkin orin kanssa täytyy aina olla tarkkaavainen, tämmöisen herrasmieskäytöksen perikuvan kanssa vain on hyvä opetella ja huomata, ettei ori ole automaattisesti mikään pelottava, hirveät varotoimenpiteet vaativa erikoistapaus.
Kolme aktiivista, tahdikasta, matkaavoittavaa askellajia, ei melomista, kerimistä tai muutakaan epätoivottua liikeradan häiriötä, perushyvä hyppytekniikka, joskin pikkuesteillä ponnistus jää helposti voimattomaksi ja niin selän kuin jalkojen käyttö puutteelliseksi. Kropsu tuntuu tekevän pikkuesteillä vähän huoletonta, sanoisinko jopa huolimatonta työtä, aloittaen keskittymisen ja itselleen ominaisemman reippaan työnteon vasta siinä 80cm paikkeilla. Maastoesteet herra ottaa vähän rataesteitä vakavammin jo matalilla esteillä. Parasta Kropsussa ovat sen hermot, yritteliäisyys (jätetään ne pikkuesteet huomiotta) sekä nopeasti leikkaava pää. Ori oppi uutta nopeasti, tekee mielellään yhteistyötä ihmisen kanssa, ilmoittaa nopeasti mikäli avut ovat turhan kovat tai ristiriitaiset jatkaen harmonista työskentelyä ratsastajan korjattua apujaan. Tilanteen niin vaatiessa Kropsu kykenee itsenäisiin päätöksiin hämmentymättä tai ahdistumatta ratsastajan katkennutta tiedotusta. Esimerkiksi esteradalla liinakko tekee itse päätöksen ponnistuspaikasta, mikäli ratsastaja ei tee asian eteen mitään, istuu vain ja odottaa valmista. Periaatteessa Kropsun kanssa voi vetää vaikka koko radan niin, että ainoastaan ohjaa hevosen esteeltä toiselle jättäen ponnistuspaikat sekä oikeastaan laukan säätelynkin hevosen vastuulle. Vähän automaatti, kieltämättä, sillä Kropsu ei tämmöisestä hermostu. Sileällä tämmöinen ei onnistu, ori ennakoi lähinnä kulmissa kääntymiset, ei mitään muuta. Laukka ei nouse joka kierroksella samasta kohtaa eikä raudikko automaattisesti jatka niitä ulkoa opittuja perusratoja muutaman liikkeen ratsastamisen jälkeen. Juuri tämmöinen maastovarma, uusissakin metsiköissä rento hevonen saa kenet tahansa haikailemaan maastoretkien pariin. Kropsu onkin loistovalinta niin käyntiköpsyttelyyn kuin sänkipelloilla laukkailuun. Kirsikkana kakun päällä ori on mukava ajaa eikä sano hiihtoratsastukseenkaan muuta kuin "Joko mennään?".
Lastaus sekä kuljetus sujuvat samalla vaivattomuudella kuin kaikki muukin. Kuten todettua, vieraissa paikoissa, vieraiden hevosten keskellä Kropsu on valppaampi kuin kotona. Se ei ala huutelemaan tai rähisemään, muttei selkeästi pidä vieraista oreista liian lähellä itseään. Tammojen perään tämä saattaa joskus vähän höhöttää ja hirnua. Ihan tavallinen ori, jonka kanssa kyllä pärjää. Itse kilpailusuorituksen aikana, oli kyseessä sitten näyttelykehässä esiintyminen tai ratsastuskilpailu, Kropsu tuntuu taas rentoutuvan, olevan kuin kotonaan. Isokaan yleisö ei saa liinakkoa hämilleen, ennemmin se väläyttää kuvitteellisen Pepsodent-hymyn lähtien hurmaamaan ihmisiä välittömällä, rehellisellä, mutkattomalla persoonallaan. Tämmöisen hevosen kanssa lähtee mielellään kotipihaa pidemmälle!
© TuoninenSukutiedot
| i. Pauha KTK II sh tprt 160cm |
ii. Puluvärkki sh tprt 160cm |
iii. Selkämatala |
| iie. Tyrsky | ||
| ie. Pikku-Majakka
sh rt 163cm |
iei. Pohjamajakka | |
| iee. Karamellirouva | ||
| e. Saalinki KTK II sh vrt 163cm |
ei. Kreijari sh trt 162cm |
eii. Köli |
| eie. Huvipursi | ||
| ee. Elina sh vrt 159cm |
eei. Syväsalmen Eero | |
| eee. Armi |
Kilpailut ja ominaisuudet
Ominaisuuspisteetnopeus 471.93kestävyys 453.22 hyppykapasiteetti 440.43 rohkeus 437.36 Kenttäratsastuksessa 1802.94 op. (vaikeustaso 5/4) Ajankohtainen tilanne. |
☆ ☆
Rate My Pony+ Ketteryys + Temperamentti + Herkkyys - Laukka - Voima - Kestävyys |
Näyttelytulokset:
-
SV-I (7,4+10+5+8=30,4p.), 20.09.2022
KTK II (18 + 17 + 17 + 18 = 70p.), 07/23
Päiväkirjamerkinnät
|
3.5.23 valmennus, kirjoittajana kasvattaja |
"Pääset hyppäämään", totesin hyvin ilmoitusluontoiseen sävyyn Kropsua satuloivalle Antonialle. En kuullut vastaväitteitä, eikä niille kyllä olisi ollut sijaakaan, sen verran juhlallisesti Antonia on minullekin puhunut lisähyppytreeneistä ja sen sellaisesta. Tiedä sitten, oliko näissä jutuissa samanlaista toiveikasta itsepetosta kuin omissa "nyt en kyllä osta hetkeen yhtään uutta hevosta" -uholupauksissani, mutten jäänyt asiaa isommin pohtimaan. Tänään hypättäisiin, tai ainakin Antonia olisi kyydissä Kropsun hypätessä. Liinakko näytti hyvältä, rennolta ja tyytyväiseltä, seuraillen enemmän Antoniaa kuin minua. Ori tuli selkeästi myytyä oikeaan kotiin! Antonian verrytellessä Kropsua kannoin kentälle yhteensä viiden esteen tolpat sekä puomit. Rakensin esteet aika etäälle toisistaan, enkä tehnyt tai tekisi mistään ristikoita tai pystyjä kummoisempia. Jos ryhtyisin turhan paljoa ahnehtimaan, voisi hyvinkin olla, että seuraavalla vierailullani talon ovi olisi visusti lukossa ja Antonia verhojen takana piilossa. En puuttunut verryttelyihin mitenkään, kyllähän Antonia asiansa osaa, eikä tämä muutenkaan ollut mikään Oikea Valmennus. Tietysti minä seurailin ratsukon työskentelyä, hymyilin kuin heikkopäinen kasvattini kävellessä ja ravatessa rentona ja tyytyväisenä, kuitenkin jäntevänä ja eteenpäinpyrkivänä löysän hölkkäilyn sijaan.
Lue loppuosa: näytä
|
|
04.09.22 päiväkirja, kirjoittajana Antonia N. |
Olen todennut, että mitä tulee kenttäratsastukseen ja minuun, niin rakkauteni on suomenhevonen, joka vie minut maaliin varmasti, reippaasti ja turvallisesti. Ehkä toivun edelleen Limestä ja viimeisistä kuuluisista sanoistani "Limen emä oli liian rauhallinen, joten...", mutta sittemmin olen ostellut lähinnä hyväluonteisia suomenhevosia kenttäratsuikseni. Tuonisen myynti-ilmoitus suuresta, varmajalkaisesta ja kaikissa tilanteissa herrasmiesmäisesti käyttäytyvästä Kropsusta saikin siis sydämeni väpättämään ja kirjoitin tärisevin käsin Liisalle lyhyen mutta rehellisen tarjouksen. Myöntävä vastaus tuli nopeasti ja pääsin valmistelemaan uudelle uljaalle orille karsinaa. Kropsu on siitä poikkeuksellinen asukas Felkussa, että se on jo lähes 10-vuotias ja kisauransa jo suorittanut. Ori pääseekin minun itsetunnonkohottajaksi ja siitosoriksi. Ei meiltä tosin löydy kuin yksi tamma omasta takaa, mutta nyt onkin hyvä syy ostella lisää. |
|
04.09.22 päiväkirja, kirjoittajana Liisa Tuoninen (VRL-12701) |
Isä Pauhan, kuten sen isälinjankin, nimi tulee Raahen saaristosta. Kropsu jatkaa samalla linjalla, joskin vähän naapurissa; Kropsun saari sijaitsee noin parinkymmenen kilometrin päässä Oulun keskustasta. Toki kropsu on ruokaakin, pohojalaanen pannukakku, mutta saariteemalla tämä varsa on nimetty.
Tämän varsan kohdalla oletin saavani aika tarkalleen mitä tilasin; noin 160cm korkea, jonkin sävyinen rautias (värin suhteen ei toki ole kahta puhetta), luonteeltaan kaikin puolin fiksu ja asiallinen hevonen. Korrektirakenteinen, perushyvännäköinen suokki, kenties siellä vankan puolella ja toivon mukaan melko järeäjalkainen. Tämmöisellä tilauksella Saalinki siemennettiin Pauhalla, ja joko minä oikeasti tiedän mitä minä teen tai sitten kävi uskomaton tuuri, sillä Kropsu täytti tilauslappuseni ruudut kohta kohdalta jättämättä yhtäkään välistä. Yleensä myyn kasvattini (maito)varsoina. Kropsun kohdalla tein kuitenkin poikkeuksen. Kyseessä ei ollut mikään "tallin ensimmäinen kasvatti" -fiilistely, ennemmin hinku päästä laittelemaan hevonen ihan junnusta kisaikään. Perustelin tämän kieltämättä satumaisen typerän päätöksen itselleni "persnettoa hevosilla tehdään kuitenkin" -tyyppisillä antimotivaatiolauseilla. Pikku-Kropsu oli helppo, mutkaton varsa, josta kasvoi helppo, mutkaton nuori sekä edelleen helppo, mutkaton aikuinen. Isompia uhmia tai muitakaan kuohuntoja ei näkynyt, testosteronimyrskytkin jäivät välistä (vaikka Kropsu selkeästi alkoi tammojen päälle ymmärtää). Komeakin raudikosta kasvoi, erittäin hyvätyyppinen, vankkarunkoinen ja järeäjalkainen. |