virtuaalihevonen Kedon Leimaus

(KTK III)
punarautias suomenhevosori, 153cm
s. 19.07.2022, ikääntyy satunnaisesti, nyt 3v.
kenttäpainotteinen, tavoitteena CIC1

om. Antonia N., VRL-01285, kasv. Fältarv Gård, Suomi
VH22-018-0523

Joskus varsat muistuttavat vanhempiaan ulkonäöltään ja luonteeltaan, mutta Kedon Leimauksen kohdalla vain toinen näistä pitää paikkansa. Ori on kuin ilmetty emänsä väritykseltään, hieman pienempikokoisempi vain ja päämerkki on yhdistelmä emää ja isää. Luonteensa puolesta Leimaus on kuitenkin aivan omaa luokkaansa, sellainen touhottaja ja kyllä-tapaus, ettei toista ole. Leimauksen mielestä kaikki on aivan älyttömän siistiä ja mahtavaa, oli se sitten kävely tarhalta, karsinassa tallin menon seuraaminen tai hoitotilanne. Tätä pörröistä oripoikaa ei näe koskaan korvat luimussa, herra ottaa kaikki vierailijat ja tutut vastaan äärimmäisellä innolla. Hoitotoimet ovat joskus hieman hankalia toteuttaa, kun Leimaus haluaisi haistella kaikki harjat läpikohtaisesti ja samalla myös käydä hoitajan taskut läpi parin minuutin välein. Leimaus on kuin koiranpentu, jonka keskittymiskyky on vielä aivan aluillaan.

Ratsuna sama keskittymiskyvyn puute aiheuttaa sen, että Leimaus on kokoajan tekemässä jotakin. Jos orille ei selkeästi kerro koko ajan avuilla, mitä se jokin on, keskii herra aivan varmasti jotain omaa tekemistä. Käsite "rauhallinen" alkukävely on Leimauksen kanssa tuntematon, sillä ori on yhden kierroksen aikana luikerrellut, stepannut, hörissyt ja kenties jopa peruuttanut, kun ratsastaja on yrittänyt olla antamatta ohjeita. Intoa Leimaukselta löytyy kaikkeen ja mitä monimutkaisempi asia, johon ori joutuu käyttämään ylivireitä aivojaan, sitä parempi. Kerran jonkin opittuaan Leimaus alkaa keksiä siihen omaansa, joten asiat täytyy yrittää selittää orille niin, ettei se tajua, että asia on tuttu juttu.

Esteillä Leimaus on siitä mutkaton, ettei se ainakaan koskaan sano ei. Mikä vain rataeste, maastoeste tai luonnoneste, niin Leimaus sinkauttaa itsensä sen ylitse häntä pyörien. Jostain syystä hyppääminen on Leimaukselle myös pukkinappula, ehkä ori on niin innoissaan, ettei sen jalat vain enää pysy maassa esteiden välissäkään. Mikään rodeoponi Leimaus ei kuitenkaan ole, sillä sen pyöreä runko heittää jalat varsin ennustettavasti ja pehmeästi irti maasta, mihin on helppo valmistautua. Useimmiten ongelmana on, että ratsastajat alkavat nauraa niin paljon orin iloittelulle, että rata unohtuu. Kenttäosuudella loikkia saattaa myös tulla, mutta muuten Leimaus on varmaan yksi tasaisimmista suorittajista, sillä kovaa ja vauhdilla on orin suosikkityyli edetä.

Sukutiedot

i. VIR MVA Ch Koistilan Jymy KTK-II
sph vkk 147cm
ii. VIR MVA Ch Jalpoka KTK-II
sh vkk 148cm
iii. Jalo-Vire
iie. Pokka
ie. Hunajaliinu KTK-III, KRJ-I,
ERJ-I, SLA-I
sph vkk 144cm
iei. Loiskahdus
iee. Hunajaneito
e. Kedon Nellamo KTK-I, KEV-II
sh vprt 163cm
ei. VIR MVA Ch Maahinen KTK-II
sh vrt 150cm
eii. Maalainen
eie. Keijukainen
ee. Nemelli
sh vprn 164cm
eei. Rajavapaus
eee. Niemen Natina
00. ei vielä jalostuskäytössä

Kilpailut ja ominaisuudet

Ominaisuuspisteet

Hyppykapasiteetti ja rohkeus: 0.00
Nopeus ja kestävyys: 0.00
Kuuliaisuus ja luonne: 0.00
Tahti ja irtonaisuus: 0.00
Tarkkuus ja ketteryys: 0.00

Kenttäratsastuksessa 00.00 op. (vaikeustaso 0)
Ajankohtainen tilanne.

☆ ☆ ☆

Rate My Pony


+ Pää, kaula ja etuosa
+ Rohkeus
+ Kestävyys

- Voima
- Hyppytekniikka
- Nopeus

Näyttelytulokset:
-

KTK III (18+17+17+17=69p.) 31.10.2022, Lokakuun kantakirjaustilaisuus


Päiväkirjamerkinnät


19.07.22
päiväkirja, kirjoittajana Antonia N.
Olen hirveän huono valitsemaan vanhempia suokeilleni, sillä tunnen olevani hyvin kaukana nykyisestä suokkikasvatuksesta. Kun sitten Vibaja tarjosi voikkoa oriaan Koistilan Jymyä, joka on lyhyestä mutta vanhasta suvusta, koin olevani paljon tutummilla vesillä. Jymyn isä Jalpoka oli aikoinaan teiniminäni suosikkiori, josta en ikinä ehtinyt saamaan varsaa. Kun vielä kuulin, että Jymy oli kuin olikin kisannut myös täydet sijat kenttäratsastuksessa, tiesin heti, että haluan siitä varsan. Hetken mietin, kummalle yksipolviselle tammalleni Jymyn laittaisin, mutta Nellamo tuntui luonnollisemmalta valinnalta. Pari päivää lasketun ajan Nellamo varsoi ihanan punarautiaan orivarsan, joka oli kuin ilmetty emänsä varsana. Hieman pörröisempi ja pienempi vain. Orivarsa sukelteli taidokkaasti ensimmäisen puolituntisen yrittäessään löytää jalkojaan, mutta tämän jälkeen ori onkin siitä lähtien kirmaillut pieni häntä pyörien ympäri emäänsä.