Kun aikoinaan sanoin, että haluan black beauty -orin, olisi pitänyt tietää, että aivan kaikkea en voi saada. Sukupuoli ja väri menivät oikein ja Tenhoksi nimetylle orille kasvoi vielä upea harjakin, mutta luonteeltaan herra ei aivan ole sitä, mitä mielikuvissani. Tenho on nimittäin poni isolla P:llä. Samaan aikaan tallissa ei edes ollut yhtään ponivarsaa, josta ori olisi voinut ottaa oppia, vaan Tenho on aivan itsettänyt itselleen ponisyndrooman. Käsitellessä herra kääntää välillä takapuolensa karsinaan tuleville, välillä puskee vähän kokeillakseen rajoja ja välillä karkaa koko karsinasta, kun ihminen ei ole hereillä. Siinä sitten on kiva juosta ympäri kyliä huudellen uljasta mustaa, joka satavarmasti juoksee kylän äkäisen mummon petunioiden läpi ja Felkkuun tulee viikon päästä aivan ylihinnoiteltu korvauspyyntö. Tenhon mielestä päivä ilman konnuuksia ei ole päivä eikä mikään. Taluttaessa Tenhon kanssa ei tarvitse olla huolissaan muista hevosista, mutta kaikki syötävä vetää puoleensa.
Ratsuna Tenho osaa olla reipas, kuulias ja osaava, mutta koska kunnon ponin repertuaariin kuuluu ratsastajan testaaminen, menee ainakin uusien ratsastajien kanssa alkutunti siinä, kun Tenho oikaisee jokaisen kulman, heittää pukin yhtään kovemmista pohkeista ja laukannoston kohdalla jääkin leikkimään keinuhevosta. Selässä joutuu jopa vähän suuttumaan ja käyttämään kuuluisia ponipohkeita ennen kuin Tenho huokaisee ja alkaa käyttäytyä kuin kokoisensa kuuluu. Selässä ei kuitenkaan kannata tuuduttautua valheelliseen turvallisuuden tunteeseen, sillä Tenho kyllä huomaa, jos selässä nukahtaa ja tällöin ori joko säikähtää, pukittaa tai molempia yhtäaikaisesti. Useamman kerran valmentajat ovat hieroneet silmiään, kun äsken upeaa isoisänsä Poltteen kaltaista lisättyä ravia suorittanut Tenho pysähtyykin seuraavassa kulmassa ja lähtee liikkeelle vasta ratsastajan poskien jo punottaessa ja vasta tiukasta ponipohkeesta.
Kouluratsastus on ehdottomasti Tenhon vahvuus, sillä siinä ori muistuttaa alkutunnin testausten jälkeen jopa varteenotettavaa kouluratsua, jota katsomo ihailee. Esteillä sen sijaan Tenho jumiutuu ponirooliinsa, ja esteelle mennesä ei ikinä tiedä, hyppääkö ori sen yli, kieltääkö se vai kenties leikkii kamikazetta erikoisimmalla hypyllä mitä keksii. Eräs vaihtoehto on myös se, että ori kyllä menee esteen ylitse, mutta ottaa kaikki puomit alas, kun ei jaksa nostella kinttujaan. Kilpailupaikoilla Tenho aiheuttaa sattuneista syistä ajoittain huvitusta, kun sen ulkomuoto ei täsmää lainkaan sen käytökseen. Onneksi orin sisällä on myös pieni showmies, sillä vaikka joskus on tehnyt mieli luovuttaa kiukkuilevan herran kanssa jo lämmittelyssä, löytää Tenho useimmiten parhaat liitoravinsa ja laukanvaihtonsa kouluaitojen sisällä. Taputuksista ori sitten palauttaa ratsastajansa maan pinnalle muka säikähtäessään tapahtumaa.
Sukutiedot
| i. VIR MVA Ch M.B. Vimma KTK-I, SV-I sh trt 163cm |
ii. Ch Polte KTK-II sh tprt 170cm |
iii. Prokki |
| iie. Juolan Fiina | ||
| ie. VIR MVA Ch Väkkärä
KTK-II, KRJ-III sh vprt 160cm |
iei. Väskynä | |
| iee. Vilja-Helmiina | ||
| e. Kahmon Kuutuuli KTK-II, SLA-II sh m 154cm |
ei. Ch Kuurimo KTK-I sh m 152cm |
eii. Kuurari |
| eie. Sihvon Mari | ||
| ee. Kuunsirppi sh vrt 162cm |
eei. Kuu-Ukko | |
| eee. Hunajainen |
Kilpailut ja ominaisuudet
OminaisuuspisteetHyppykapasiteetti ja rohkeus: 0.00Nopeus ja kestävyys: 0.00 Kuuliaisuus ja luonne: 0.00 Tahti ja irtonaisuus: 0.00 Tarkkuus ja ketteryys: 0.00 Kouluratsastuksessa 00.00 op. (vaikeustaso 0) Ajankohtainen tilanne. |
☆ ☆ ☆
Rate My Pony+ Kokoamiskyky + Ravi + Käynti - Kuuliaisuus - Voima - Jalat ja kaviot |
Näyttelytulokset:
-
KTK II (19 + 20 + 19 + 19 = 77p.), 07/23
Päiväkirjamerkinnät
|
14.06.23 päiväkirja, kirjoittajana Antonia N. |
Eräänä päivänä päätin, että haluan Felkkuun uljaan ja mustan suomenhevosorin. Tietenkään en voinut lähteä helpoimman kautta ja ostaa takuuvarmaa mustaa jo olemassaolevaa hevosta, vaan lähdin kikkailemaan varsalle uljaan mustan -ominaisuuden lisäksi unelmasukua. Se, miten onnistuin saamaan paitsi oikeaa sukupuolta saati sitten vielä oikean värisen varsan, jää mysteeriksi, mutta näin vain onnistuin. Poikkeuksellisesti löysin ensin emän, mutta kun Leah esitteli mustan Kuutuulen, tiesin että emä oli siinä. Vaikka värigenetiikka ei toimikaan niin, että oikean värinen vanhempi tuottaisi halutun värin, huokaisin hieman helpotuksesta, kun Kuutuuli oli musta. Paine isästä hälveni ja siinä, missä olin aikaisemmin etsinyt lähinnä vain väriä, nyt keskityin orien sukuihin. Lyylin suvusta löytyvän Mandelbacken omistaja tarjosi ensin mustaa oria, mutta myös hieman nuorempaa Vimmaa. Kun huomasin, että Vimman isä on pitkään ihailun kohteenani ollut punarautias ori Polte, lyötiin astutus lukkoon. Värijumalat olivat kerrankin puolellani ja sain kun sainkin upean mustan orivarsan, jonka suku on sellainen, että ihailen sitä päivittäin. |