virtuaalihevonen Korpihovin Hurjatuho

(KTK II, Champion)
punarautias suomenhevosori, 155cm
s. 21.09.2020, ikääntyy satunnaisesti, nyt 4v.
estepainotteinen, re 110cm

om. Antonia N., VRL-01285, kasv. Siguri, Korpihovi
VH20-018-0850

Korpihovin Hurjatuho eli tutummin Touho on lempeä, itsevarma mutta kovin vauhdikas ori. On olemassa olentoja, joilla tuntuu olevan jatkuvasti vauhti päällä, ja Touho on yksi tällainen olento. Tarhatessaan herraa ei vain voi laittaa muiden hevosten kanssa samaan tarhaan, sillä yleensä tämä toinen hevonen tulee sitten vähintään loimi rikki talliin tai pahimmillaan uuden hiustenleikkuun kanssa, kun Touho on hieman nakertanut kaverin harjaa. Karsinassa ori on isänsä tapaan onnistunut niin hajottamaan kuin jumiutumaan lähes jokaiseen kulmaan. Ihmisten kanssa Touho on äärettömän kiltti, oria saattaa vain välillä joutua muistuttamaan siitä, että ihminen ei ole niin iso kuin esimerkiksi leikkikaverit ja ihmistä jos käyttää rapsutuspuuna hieman rajummin, voi tämä kaatua.

Ratsuna Touholla riittää itsevarmuutta, mikä näkyy siinä, että ori yrittää täysillä vaikkei tietäisi ollenkaan, mitä pitäisi tehdä. Ajoittain epäselvistä avuista saattaakin tulla mitä ihmeellisimpiä liikkeitä, kun Touho laittaa menemään omasta mielestään pyydetyn asian. Vauhtia löytyy myös ratsastaessa paljon, ja välillä tuntuu, että maneesin seinät tulevat vastaan ennen kuin on edes ehtinyt miettiä avotaivutusta. Koulutehtävät ori suorittaa kiitettävästi ollessaan samalla aaltopituudella ratsastajansa kanssa, mutta vasta kun puomit kannetaan kentälle, näkee parasta Touhoa. Touhon mielestä hyppääminen on parasta ikinä.

Hypätessä Touho on pärskyvä esteori, jonka mielestä jokainen pidäte on liikaa, mutta hyvin kasvatettuna herrasmiehenä herra onneksi hidastaa vaikkakin mielenosoitukseksi hieman keinahdellen ja pärskyen. Touhoa eivät haittaa erikoisesteet, sillä mikä vain, minkä ylitse pääsee, on orin mielestä ihana asia. Esteillä ratsastajan tehtävä on olla se järkevä osapuoli, mikä joskus vähän ärsyttää Touhoa. Vapaasti viipottaessaan orin tarkkuus laskee, sillä aina ei vauhdin hurmassa muista nostaa jalkoja niin korkealle kuin ehkä pitäisi. Kisapaikoilla Touhon ehdoton hyvä puoli on stressaamattomuus, sillä ori osaa ottaa kaiken hyvin rennosti. Huono puoli onkin sitten hienoinen prameileminen ja joskus Touhon ajatukset tuntuvat olevan liikaa tammoissa.

Sukutiedot

i. Hurja-Vihuri
sh vprt 154cm
ii. Kenraali Nietos
sh rt 156cm
iii. Koitos
iie. Likan Välke
ie. P.T. Tuuletar
sh vprt 149cm
iei. P.T. Pasaati
iee. Tulikipuna
e. Priskilla
sh rt 159cm
ei. Viskuri
sh rt 165cm
eii. Veturo
eie. Muiskura
ee. Priselia
sh rn 158cm
eei. Vauhkopoika
eee. Priia
00. ei vielä jälkeläisiä

Kilpailut ja ominaisuudet

Ominaisuuspisteet

Hyppykapasiteetti ja rohkeus: 0.00
Nopeus ja kestävyys: 0.00
Kuuliaisuus ja luonne: 0.00
Tahti ja irtonaisuus: 0.00
Tarkkuus ja ketteryys: 0.00

Esteratsastuksessa 00.00 op. (vaikeustaso 0)
Ajankohtainen tilanne.

☆ ☆ ☆

Rate My Pony

ravi (täydet 100 pistettä)
käynti
ratsastettavuus

pää, kaula ja etuosa
runko ja takaosa
älykkyys

Näyttelytulokset:
07.02.2021, BIS11, MVA-SERT, päätuomari: Dimma VRL-08204
26.12.2020, irtoSert, päätuomari: Dimma VRL-08204
11.10.2020, irtoSert, päätuomari: Vibaja
09.10.2020, irtoSert, päätuomari: VP

Champion myönnetty 17.03.2021

KTK II (17 + 17 + 18 + 18 = 70p.), lokakuun kantakirjaustilaisuus 31.10.2020


Päiväkirjamerkinnät


3.4.21
valmennus, valmentajana Oliver Koosch (VRL-12320)
Touhon kanssa on nyt valmentauduttu ahkerasti, mikä on tuottanut tulosta. Orin 4-vuotiskaudella Touho osallistui kahteenkymmeneen kilpailuun, joista voittoja oli kaksi ja muita sijoituksia 16. Vain kahdesta kilpailusta tulimme siis kotiin ilman ruusuketta. Tässä valmentajan kommentti Clarkenessa järjestetystä valmennuksesta:

"Lauantain ensimmäinen valmennusryhmä löytyi verryttelemästä Clarkeneksen maneesista esteiden seasta. Hetken viiden ratsukon menoa katsomosta tarkkailtuani siirryin kahvikuppi kädessä maneesin hiekalle ja pyysin ratsastajia siirtämään hevoset hetkeksi käyntiin. Kävin ratsukot nopeasti läpi vaihtaen aina pari sanaa ratsastajan kanssa mahdollisista haasteista tai muista asioista. Raudikko suomenhevosori esiteltiin minulle Touhoksi ja pakko myöntää, että vähän touhottamiselta sen meno näyttikin. Antonia kertoi Touhon pitävän hyppäämisestä ja pistin merkille myös sen kivat liikkeet, joten odotin orin suorituksia innolla. Kun kaikki ratsukot oli käyty läpi, pääsimme aloittamaan varsinaisen työskentelyn.

Aloitimme verryttelyhypyillä kahdelle yksittäiselle pystylle, joilla oli korkeutta noin 50-60 senttimetriä. Toiselle pystyistä lähestyminen tapahtui lyhyesti lävistäjällä ja toinen oli maneesin pitkän sivun suuntaisesti kahden esteen linjalla, joten jättölinja oli hieman kaareva. Touholta ja tämän ratsastajalta hypyt sujuivat hyvin, mutta lähestymiset olivat melkoisen vauhdikkaita. Sain jopa vähän pelätä, että osuvatko hevosen askeleet oikein esteille, mutta Antonia ratsasti oria tosi hienosti. Vaikka Touho kuunteli pidätteitä vähän vaihtevalla menestyksellä, ratsukko suoriutui hyvin.

Lue loppuvalmennus: näytä
Toisena tehtävänä tutustuttiin maneesista löytyviin erikoisesteisiin ja tänään esteinä olivat vesimatto kumiankkoineen, sianselkäeste muurilaatikoilla sekä laineen muotoon leikattu sininen vanerilevy. Jokainen esteistä hypättiin pari kertaa eri korkeuksilla, 60- ja 70-senttisenä. Erikoisesteet eivät hetkauttaneet Touhon keksittymistä hyppäämisestä, vaan vauhdikas meno jatkui. Hypyt olivat ilmavia, mutta yksi puomi tippui sianselkä-esteellä, kun askeleet eivät osuneet ihan kohdalleen. Uudella yrittämällä este ylittyi helposti.

Ennen radan hyppäämistä jäljellä oli vielä kolmen esteen sarja, johon ratsukot eivät olleet päässeet vielä ottamaan tarkempaa tuntumaa. Sarjan kaikki esteet olivat korkeudeltaan 90cm ja askelvälit mitoitettu juuri sopiviksi ensimmäisen ollessa kahdelle ja toisen yhdelle laukka-askeleelle. Sarjan viimeinen este oli okseri. Ennen sarjan hyppäämistä Touho tuntui huomaavan, että maneesissa oli myös tammoja. Orin kierrokset tuntuivat nousevan entisestään ja sarjan estevälit meinasivat jäädä lyhyiksi. Okserilta tippui etupuomi parikin kertaa, mutta kun Antonia jaksoi pyörittää Touhoa ympyrällä sen verran että laukka rauhoittui, tehtävä lähti sujumaan.

Lopuksi ratsukot pääsivät hyppäämään kaikki maneesin esteet ratana. Rata alkoi pysty-sianselkä -linjalla, jatkui vihreävalkopuomiselle pystylle lyhyellä tiellä ja sieltä laine-esteelle. Sen jälkeen käännyttiin sarjalle, jonka jälkeen tehtiin vielä pitkä tie vesimattopystylle. Halutessaan linjan kaksi estettä sai hypätä lopuksi uudelleen. Esteiden korkeus säädettiin ensin metriin ja ensimmäisen ratsukon jälkeen nostettiin vielä kymmenellä sentillä. Touho ja Antonia hyppäsivät radan 110-senttisenä. Touho touhotti aluksi ihan omiaan, mutta Antonia sai orin keskittymisen palautettua tekemiseen. Vihreävalkoiselle pystylle lähestyminen näytti jopa vähän vaaralliselta, mutta ratsukko selviytyi esteestä ihan hyvin. Sarjalla vauhtia oli myös vähän liikaa ja ensimmäinen väli meni puolellatoista laukka-askeleella. Vesimattopystylle lähestyminen onnistuikin sitten jo paremmin ja rata lopetettiin hyvässä tasapainossa. Onnistuneen suorituksen jälkeen annoin luvan siirtyä itsenäisten loppuverryttelyiden pariin."

8.2.21
valmennus, kirjoittajana Minni
Punarautias suomenhevonen näytti vauhdikkaalta jotenkin todella suomenhevosmaiselta seuratessani ratsukon siirtymistä laukasta raviin ja siitä edelleen käyntiin. Jollain tasolla osasin epäillä että tämän päivän valmennuksessa tulisi riittämään vauhtia ja vaarallisia tilanteita eikä lyhyt keskusteluni ratsastajan kanssa muuttanut suuresti ajatuksiani. Oikeastaan Touhoksi esitellyn orin lempinimi tuntui vain pukevan oria.

Liikkeelle lähdettiinkin 75-80cm korkuisilla pikkuesteillä joilla tarkoituksena oli enemmänkin hakea kontrollia kuin ratasuoritusta. Touho ei olisi millään halunnut kuunnella ratsastajansa pidätteitä ja tuo yrittikin alkuun puskea esteiden yli kuin päätön kana. Kuitenkin apupuomit ja oksereiden takapuomien nostaminen viidellä sentillä herätteli oria kuuntelemaan myös ratsastajaansa ja hiljalleen sen meno alkoi olemaan vähän hallitumpaa ja myös ratsastaja oli sitä mieltä että oria oli paljon helpompi ratsastaa nyt kun se oli paremmin kuulolla. Kun Touho malttoi laukata hieman rauhallisemmin koko tehtävän lävitse, nostettiin esteitä 85-95 sentin korkeuteen ja vaikka vähän pohdin että ottaisiko edistys takapakkia, ori jatkoi ratsastajansa kuuntelemista hyvin ja pääsipä ratsukko tällä korkeudella tekemään jo hieman toisen vaihteen ratsastustreeniä.

Ratsukko selvisi tehtävästä yllättävän hyvin, mutta paria pientä kohtaa halusin vielä hienosäätää ennen kuin esteet nousivat 95-105cm korkeuteen. Näillä korkeuksilla Touhon meno oli entistä parempaa ja se kuunteli ratsastajaansa hyvin sekä tuo onnistui myös kääntämään oria näppärän näköisille reiteille ja meno näytti siltä että hyvänä päivänä sillä voisi olla mahdollisuuksia jopa uusinnassa.

Ihan viimeisen radan ratsukko sai suorittaa omalla kisakorkeudellaan, ennen kuin oli aika päästää heidät tekemään itsenäistä loppuverryttelyä ja samalla annoin ratsastajalle palautteen valmennuksen huippu- ja ei niin huippu hetkistä ja lopulta toivotin toiselle onnea ja menestystä kotitreeneihin sekä kisakentille pian alkamassa olevalle kisakaudelle.

12.12.20
päiväkirja, kirjoittajana Antonia N.
Touho on saanut kasvaa ja temmeltää rauhassa Felkussa, mutta nyt ori on täyttänyt 3 vuotta ja kasvukehitys alkaa olemaan siinä vaiheessa, että ratsukoulutus on alkanut. Touhon itsevarma luonne on tullut esille monta kertaa koulutuksessa, sillä ori ei ota mistään nokkiinsa vaan katselee korvat hörössä ja innolla, mitä ne hölmöt ihmiset tällä kertaa keksivät. Ratsuttajamme kehuikin, ettei ole vähään aikaan näin reipasta nuorta kouluttanut - köh, varsinkin kun vertaa vaikka Lyyliin. Ainut asia, minkä kanssa Touhon kanssa on ollut harjoittelemista, on vauhti. Touho on aina ollut hyvin vauhdikas tapaus, ja sama on jatkunut myös ratsastaja selässä. Orin mielestä kaikista kivointa olisi vain kaahottaa ympäri kenttää, mutta jostain kumman syystä selässä oleva ratsastaja on ollut tästä eri mieltä. Mutta toisaalta, eteenpäinpyrkimys on nuorella vain hyvä juttu. Nyt toivomme pian lumipeitettä, sillä Touhon kanssa olisi hienoa päästä vähän hankeen treenailemaan, sillä hanki hidastaisi meidän hätähousua luonnollisesti.

31.10.20
päiväkirja, kirjoittajana Antonia N.
Tänään oli jännittävä päivä, kun tallin kaksi rautiasta suomalaista laitettiin traileriin ja vietiin suomenhevoskantakirjaan kantakirjatilaisuuteen. Hieman raavin päätäni lastauksessa, sillä toinen olennoista oli viimeisillään kantavana ja toinen taas juuri siinä epämukavassa kasvuvaiheessa. Kaiken kaikkiaan Lyyli ja Touho kuitenkin käyttäytyivät suhteellisen hyvin, Lyylikään ei jaksanut suuren mahansa kanssa hirveästi pomppia tai loikkia. Kyllä tamma kerran dramaattisesti pelästyi tuomareita, mutta ravin jälkeen ei neidin energia riittänyt muuhun kuin paikallaan olemiseen. Meidän Lyyli ei ole mikään aivan rakennekukkanen, vaikka onkin juuri saanut kerättyä sertit championiin, mutta emme yllättyneet tasaisesta rivistä ja III-palkinnosta. Touho sen sijaan esitti tänään todella komeaa ravia ja vaikka paikallaan seisominen oli nuorelle orille vaikeaa, saimme kotiinviemiseksi II-palkinnon kantakirjaorin. Ihan mukavasti suokkini siis pärjäsivät!

21.9.20
päiväkirja, kirjoittajana Antonia N.
Korpihovin Hurjatuho sai alkunsa, kun Siguri tarjosi osaa Korpihovin suomenhevosistaan vanhempiehdokkaiksi, kun etsin uusia hevosia Fältarviin. Jostain syystä rautias yleistamma Priska kiinnitti huomioni, ehkä se oli tamman yritteliäisyys. Siguri kertoi Priskan taustoja ja paljastui, että myös Siguri oli jostain syystä iskenyt silmänsä tähän tammaansa aikoinaan samalla tapaa kuin minä nyt. Seuraavaksi ongelmaksi tuli orin valitseminen, mutta onneksi hetken pähkäiltyäni tajusin, että Priska sopisi hyvin Murroksessa asuvalle Hurjikselle. Onneksi tämä liitto sopi Sigurille ja niin sain toisen Hurjan talliini. Punarautias pieniherra nimettiin Hurjatuhoksi, mutta voimme vain toivoa, ettei nimi ole enne orin tulevaisuudelle.